Valmis kuolemaan

Olen valmis kuolemaan koska tahansa, on lause joka saa muut ihmiset usein reagoimaan. Vastaukset vaihtelevat ahdistuneesta hiljaisuudesta ei-tuollaista-saa-sanoa aggressioihin. Ihminen ei ole kommenttien mukaan vielä niin vanha tai vakavasti sairas, että kuolemasta saisi puhua. Ei sellaista voi tehdä läheisille että menee kuolemaan, voidaan laukoa takaisin.

Oman kuoleman hyväksymisen esteenä on usein taikauskoon perustuva pelko. Kuoleman kanssa sinunkaupat tehneen ajatellaan kuolevan joutuisammin. Ikään kuin nuorekkuuden ja ikuisesti elossa olemisen ajattelu takaisi kuolemattomuuden. Juuri sellaiset ihmiset jättävät unelmiensa toteuttamisen eläkevuosiin, vaikka aika voi loppua kesken ennen sitä.

Se, että on tehnyt testamentin, elinluovutussopimuksen ja valinnut Facebookissa itselleen perintöyhdyshenkilön, on realiteetin hyväksymistä. Kuolema voi kohdata milloin tahansa. Ehkä näistä asioista ei uskalleta puhua, koska niin moni päätyy itsemurhaan, onneksi joka vuosi Suomessa yhä harvempi. Itsemurha-ajatuksista tässä kirjoituksessa ei kuitenkaan ole kyse. 

Kuoleman vääjäämättömyyden ajattelu ei tee elämästä aina synkkää. Herääminen aamulla tarkoittaa uutta päivää täynnä mahdollisuuksia. Elossa oleminen, läheisten näkeminen ja uusien asioiden oppiminen saa silloin tärkeän merkityksen. Se tarkoittaa rauhaa keskittyä elämän tärkeimpiin asioihin, elämisen ihmeen ihasteluun ja pienistä asioista iloitsemiseen.

Kuoleman hyväksyminen elämän vastapainona saa ihmisen tekemään ja kokemaan ainutlaatuisia asioita. Nauttimaan elämästä ja arvostamaan ympärillä olevia ihmisiä. Kunnioittamaan kaikkea sitä, mikä on elämässä inhimillistä, hyvää ja kaunista.

Kuoleman hetkellä kai kadutaan eniten, että työt ja kiire vievät voiton läheisten kanssa vietetystä ajasta. Kuolemanpelkoisilla ihmisillä kun näyttää olevan aina kiire jonnekin. Ikään kuin he harppoisivat askelmittarinsa kanssa menemään toinen jalka haudassa. Sillä tavoin menettää kyvyn olla läsnä elämän tärkeissä hetkissä.

Kuolemaa ajatellaan myös lohduttomana ja surullisena asiana. Se toki riippuu siitä, mitä ajattelee kuoleman jälkeen tapahtuvan. Yksi asia on kuitenkin varma. Ihmisen tuntu ei kuole pois niin kauan kun on yksikin, joka häntä lämmöllä ajattelee. Ainoastaan sen ajatuksen vuoksi kannattaa elää täysillä, kohdata kuolevia ja kuolla sitten yhtenä hetkenä rauhallisesti pois.

Seuraa ja kommentoi blogia tai lähetä sivun linkki kavereillesi. 

Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.