Käyttäydyt kuin sukulaisesi

Perheen vaikutusta et voi paeta. Jos kipuilet, on aika tehdä tilit menneisyyden kanssa selviksi.

Kuvateksti
Jokainen perii lapsuudenkodistaan yleensä jotakin hyvää, mutta myös huonoa. Kuvitus Johanna Sarajärvi.

"Kävelet kuin isäsi!”

”Olen samanlainen siivoushullu kuin äitini! Miestäkin se ärsyttää.”

”Vaari se jaksoi painaa pitkää päivää ja istutti ahkeruuden meihin.”

”Pelkäsin aina, milloin juomaputki alkaa ja saan selkääni. En ikinä halua samaa lapsilleni.”

Peilistä katsoo perhe, niin hyvässä kuin pahassa. Vaikka luulemme olevamme itsenäisiä yksilöitä, käyttäytymis- ja suhtautumistapamme muotoutuvat lapsuuden ja nuoruuden vuorovaikutussuhteissa.

– Yleensä jokainen saa perintönä jotakin hyvää, mutta myös huonoa, sanoo psykoterapeutti, Hämeenlinnan vankilan pappi Tuomo Kinnunen.

Kun perheen perintö on voittopuolisesti hyvää, emme tule aina ajatelleeksi asiaa. Vasta elämänkokemuksen karttuessa huomaamme, kuinka monet perheemme tavat ja arvot näkyvät elämässämme. Voimme suhtautua niihin huvittuneesti tai pienellä ärtymyksellä, mutta myös kiitollisina.

Kun elämä lapsuudenperheessä on ollut vaikeaa, tie on kivisempi. On vanhempia, joista tulee elämänvoimaa vievä taakka.

– Kotoa poismuutto opiskelemaan ja töihin tarjoaa hyvän tilaisuuden irtiottoon. Vihdoin on aika ja lupa tehdä mitä haluaa. Alkuun voi tuntua, että uusi elämä kantaa. Monelle tämä on harhaa, sanoo kirjailija ja psykoterapeutti Katriina Järvinen.

Iso pesänselvitys alkaa usein nelikymppisenä, kun alkaa ihmetellä omaa vihamielistä ja lannistavaa sisäistä puhettaan.

Kun on aika pariutua ja perustaa perhe, aletaan kaivata takaisin perheyhteyteen, vaikka välit vanhempiin olisivat huonot. Lapsille halutaan juuret ja isovanhemmat.

Tällöin saattaa paljastua sellaisia asioita, joista ei olekaan päässyt eroon. Huomaa, että suhtautuminen puolisoon tai lapsiin muistuttaa omien vanhempien tapoja.

– Aika usein iso pesänselvitys alkaa nelikymppisenä, kun alkaa ihmetellä omaa vihamielistä ja lannistavaa sisäistä puhettaan. Mistä mahtaa juontua tuo ääni, joka sanoo, että ”olet ihan idiootti” tai ”katso nyt, miten taas olet sotkenut elämäsi”.

Järvisen mukaan silloin voi alkaa ymmärtää, miten syvällä vanhemmat ovat itsessä ja että heidän takaansa näkyvät isovanhemmat – ja heidän selvittämättömiksi jääneet asiat.

Perheen merkitystä pidetään moniarvoisessa yhteiskunnassa entistä pienempänä. Erilaisia perheitä haastatellut erityisopettaja ja tietokirjailija Riitta Tulusto ei usko tähän.

– Perhe on edelleen keskeinen yksikkö. Suvuissa siirtyvät perhearvot eivät ole konservatiivisuuden ilmentymiä, vaan ne liittyvät vahvasti perheen omaan traditioon eli elämäntapaan ja arvostuksiin. Ne näkyvät esimerkkeinä ja malleina, eivät niinkään opetuksina ja saarnoina.

Riitta Tulusto halusi tuoda esiin nimenomaan sen, millaisia arvokkaita asioita ihmiset löysivät sukutaustastaan.

– Sellaisia, jotka ovat kantaneet eteenpäin ja joita haluaa vaalia ja jatkaa omalle jälkipolvelle.

Esimerkiksi Kapasten urheilijasuvussa on siirtynyt sinnikkyys ja kilpailuhenkisyys, mutta samalla iloinen liikunnallinen yhdessäolo. Kansanedustaja Anna Kontulan haastattelussa nousi voimakkaasti esiin äidin lämmin tuki ja suvun yhteisöllisyys. Läheiset sisarussuhteet ovat olleet arvo, johon Annakin on kannustanut omia lapsiaan.

Yrittäjäperheessä on siirtynyt asenne muiden palvelemiseen. Romaniperheen Miranda Vuolasranta antaa kasvot vähemmistöperheille: jos muut hyljeksivät, perheen omat arvot tiivistyvät.

– Näin näyttää käyvän myös maahanmuuttajaperheissä. Perhe on vastapaino hylkivälle yhteiskunnalle, Tulusto toteaa.

Vanhempien tai isovanhempien lisäksi joku muu sukulainen saattaa tuoda perheen lasten ulottuville arvokkaita asioita. Tutustuttaa kirjojen tai musiikin maailmaan tai vaikkapa lahjoittaa urheiluvälineitä. Tällaiset herätteet voivat vaikuttaa jopa ammatinvalintaan.

Suvun ja perheen mallit välittävät jälkipolville, miten tulee suhtautua työhön, rahaan tai muihin ihmisiin.

Sodan ja pula-ajan kokeneella sukupolvella säästäväisyys ja omillaan toimeen tuleminen on ollut tarpeellinen taito. ”Laiskaa täällä ei syötetä” tai ”itse vastaat” ovat kuvaavia fraaseja.

– Suomi on jälleenrakennettu pärjäämisen ja auktoriteettien kunnioittamisen eetoksella. Heikko ei saanut olla eikä hakea apua. Itsekin olen saanut kodin perintönä säästäväisyyden. Vaikka rahaa on tavallisiin elämänmenoihin, takaraivossa takoo edelleen ajatus, että rahat eivät riitä, Tuomo Kinnunen toteaa.

Muutoksia on näkyvissä. Nyt osataan hakea paremmin apua ja lapsia kohdellaan lempeämmin. Perheen ja suvun perintönä saadut toimintatavat voivat muodostua silti jumeiksi. Esimerkiksi tunteiden välttely tai puhumattomuus alkaa ennen pitkää rasittaa parisuhdetta. Vaikka kuinka haluaisi toimia toisin, toistaa samaa.

Miten näistä jumeista ja painolasteista pääsisi eroon?

Katriina Järvisen mielestä menneisyyden käsittely voi olla helpompaa, jos perheen ongelmat ovat olleet näkyviä. Käsittelyä vaikeuttaa, jos ongelmat ovat tapahtuneet muiden katseilta piilossa.

– Perheessäkään ei välttämättä kukaan tiedä, mistä kaikki johtuu. Mikä äitiä vaivaa, kun kaikkien pitää hyssytellä? Miksi isä aina huokailee? Olenko taas tehnyt jotakin väärin? Katriina Järvinen kuvaa.

Hyvässä pisteessä on silloin, kun ei odota vanhemmiltaan muutosta, mutta ei myöskään toivo heille pahaa.

Aikuisten selittämättömäksi jääneen käytöksen takaa voi löytyä esimerkiksi uskottomuutta, sairautta tai muita vanhempien ja suvun välisiä asioita.

Lapsuudenkodin kummallinen ilmapiiri voi kasvattaa herkkyyttä aistia ympäristön mielialoja. Myöhemmässä elämässä herkkyys voi kääntyä vahvuudeksi. Ihminen osaa lukea sosiaalisia tilanteita ja valtapelejä.

– Mutta tämä edellyttää, että on käsitellyt omat tunteensa ja voi antaa muiden olla elämässään siinä kohdassa, missä he sillä hetkellä ovat – joko onnellisia tai onnettomia. Hyvässä pisteessä on silloin, kun ei odota vanhemmiltaan muutosta, mutta ei myöskään toivo heille pahaa.

Tuomo Kinnusen mielestä omaa menneisyyttä ei pidä mitätöidä tai unohtaa.

– Uudet ihmissuhteet antavat mahdollisuuden korjaaviin kokemuksiin onnistumisten ja arvostamisen kautta. Samoin jokin iso muutos tai kriisi haastaa kysymään, kuka oikeastaan olen.

Katriina Järvinen muistuttaa, että jokaisen ihmisen tehtävä on kasvaa omaksi ainutlaatuiseksi itsekseen. Ellei asioita käsittele, ne oireilevat esimerkiksi alkoholiongelmana, työuupumuksena, painonhallintaongelmana, pakonomaisena liikuntana tai parisuhdevaikeuksina.

– Näitä tulee, jotta ei tarvitsisi käsitellä ensisijaisia ongelmia.

Jos perheyhteys on katkennut jo nuorena, ihmisen lähellä on ollut usein joku, joka on antanut hyviä eväitä elämään: isovanhempi, joku muu sukulainen, sijaisvanhempi, lasten- tai nuorisokodin ohjaaja.

– Moni on sanonut, ettei olisi pärjännyt elämässä ilman tätä henkilöä. Usein arvokkaat ihmiset ovat isovanhempia. Myös lapsen muiden ohjaajien tulisi muistaa, että he ovat suurten odotusten kohteena, Tuomo Kinnunen toteaa.

Katriina Järvinen painottaa oman tarinan tärkeyttä. Vaikka sukulaisiin ei olisi konkreettisia suhteita, jokaisen on hyvä tietää juuristaan ja elämänvaiheistaan. Palasia voi koota menemällä katsomaan entisiä asuinpaikkoja sekä etsimällä perheenjäsenistä ja sukulaisista valokuvia ja muita dokumentteja. Näin voi tutustua taustaansa.

– Vaikka tiedot saavat surulliseksi, vihaiseksi tai katkeraksi, on jotakin, mistä ottaa kiinni.

Suvun ja perheen vaikutus näkyy vahvasti työelämässä. Joku voi odottaa esimieheltään samanlaista käytöstä kuin vanhemmiltaan. Työkavereiden kanssa ratkotaan asioita kuin omien sisarusten kanssa aikoinaan. Joskus oma työrooli on omaksuttu koululuokassa tai muussa ryhmässä.

– Aina tuo rooli ei ole ihmiselle sopivin. Kotona on saatettu sälyttää vastuuta jo pienenä, ja sama jatkuu myöhemmin. Kun sitten pyrkii työpaikalla eroon esimerkiksi ylivastuullisuudesta, voi syntyä monenlaisia jännitteitä. Ympäristö ihmettelee, kun ei enää suostukaan venymään ja pelastamaan vanhaan tapaan muita, Katriina Järvinen kuvaa.

Tuomo Kinnunen tähdentää, että hyvinvointi ja pahoinvointi tapahtuu työpaikalla kahden ihmisen kohtaamisessa. Kun kumpikin pystyy ilmaisemaan, mitä odottaa toisiltaan, ei tule turhia väärinkäsityksiä ja molemmat pystyvät keskittymään työntekoon.

Teksti Merja Perttula

 

Muistelemalla irti menneestä

  • Lue kirjallisuutta ja haastatteluja, katso elokuvia. Voit huomata: ”Noin on käynyt minullekin. Sama juttu!”
  • Puhu ystävälle. Varo sellaisia, jotka vähättelevät ja sanovat, että kaikilla on ongelmia vanhempiensa kanssa.
  • Käy läpi muistoja ja tunteita. Anna itsellesi lupa tuntea raivoa, katkeruutta ja surua.
  • Varaudu, että asian pohdiskeluun voi mennä vuosia.
  • Anteeksiannon sijaan ole tyytyväinen, kun tunnet päässeesi asian yli. Jos loukkaukset ovat jatkuvia, sinun ei tarvitse antaa anteeksi. Jos annat väkisin, viha kääntyy itseesi.
  • Rajaa pois tuhoisia ja sinua hyväksikäyttäviä ihmissuhteita. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla kaveri.
  • Muuta käytöstäsi pienin askelin. Jos et aina jaksa auttaa muita, kerro se selkeästi. Pysy lujana, vaikka muut saattavat närkästyä.