Esimies erehtyi – palkasta puuttui 4000 euroa

Opetus: Opiskeluaikojen työsuhteet kerryttävät vuosisidonnaista lisää.

Kuvateksti
Sairaanhoitajalle maksettiin kokemukseen perustuvat lisät vasta vuosien päästä. Kuva: iStock

Mikä oli ongelma?

Terveystalossa työskentelevälle sairaanhoitajalle oli maksettu vuosien ajan liian pientä palkkaa.

Sairaanhoitaja oli aloittanut Terveystalon palveluksessa vuonna 2010. Hän oli työskennellyt opiskeluaikana hoitoalalla yhteensä viitisen vuotta ja toi kaikki työtodistuksensa esimiehelle nähtäväksi. Esimies ilmoitti, että julkisella sektorilla tehty työ ei kerrytä vuosisidonnaista lisää yksityissektorilla.

Esimies oli väärässä, sillä terveyspalvelualan työehtosopimuksen mukaan ensimmäinen vuosisidonnainen lisä tulee maksuun, kun työkokemusta on neljä vuotta ja toinen, kun työkokemusta on seitsemän vuotta. Sillä ei ole merkitystä, onko työkokemus hankittu julkisen vai yksityisen sektorin palveluksessa.

Sairaanhoitaja uskoi esimieheltä saamansa virheellisen tiedon. Viime toukokuussa hän tutki omia tietojaan henkilöstönhallintaohjelmassa ja jäi miettimään sinne merkityn työkokemuksen vähäistä määrää. Työntekijä ei pysty itse muokkaamaan työvuosiaan, vaan niiden kirjaaminen kuuluu esimiehelle. Sairaanhoitaja päätti ottaa yhteyttä pääluottamusmieheen asian selvittämiseksi.

Mitä Tehy teki?

Terveystalon pääluottamusmies Eija Jokinen totesi heti, että sairaanhoitajalla oli oikeus ensimmäiseen vuosisidonnaiseen lisään ja toisenkin määräaika oli täyttymässä. Hän ilmoitti asiasta palkanlaskentaan ja henkilöstöhallintoon ja vaati, että lisät korkoineen maksetaan jälkikäteen.

Kuinka asia ratkesi?

Työnantaja maksoi maksamatta jääneet lisät mukisematta kesäkuussa. Summa oli korkoineen ja yötyötunteineen 4 300 euroa.

– Esimiehet pitää kouluttaa niin hyvin, että he tuntevat työehtosopimuksen sisällön. He ovat avainasemassa työntekijöille kuuluvien lisien määrittelyssä, Jokinen sanoo.

Esimiesten koulutuksesta hyötyy myös työnantaja, sillä lisien laskeminen jälkikäteen on työlästä.

Julkaistu Tehy-lehdessä 9/2016