Ensitunnelmat Albaniasta

Olen jo etukäteen pahoillani, ajatuksia Albaniasta saattaa riittää aika pitkään. Tämä maa nimittäin hurmasi minut aika lailla ensikosketuksesta saakka. 

Tai oikeastaan se alkoi jo lentokoneessa nähdessäni Albanian vuoret. Eihän vuorien pitäisi minulle olla mitään erityistä, minähän matkustan nimenomaan Norjasta, vuorien ja kukkuloiden keskeltä. Mutta Albanian vuoret olivat kaukana tuntureista, ne olivat jotain aivan muuta, monimuotoisia huippuja kuin suoraan saduista. Kaikkea tuota alleviivaamaan ilmestyi kuin tyhjästä, auringon ja lämmön keskelle sateenkaari vuorten syrjään. Silloin mietin, että on niitä sateenkaaria ennenkin käytetty merkkinä - että täällä on nyt hyvä. 

Ja niin olikin. Jo lentokenttäbussia odotellessa alkoi eräs albanialaisnainen jutella kanssani, hän oikeastaan oli jo vuosikaudet asunut Yhdysvalloissa, mutta kävi tietysti yhä tapaamassa perhettä ja sukulaisiaan täällä Albaniassa. Häneltä sain runsaaasti käytännön neuvoja, sekä ei yhtään vähemmän tärkeänä käytännön rohkaisua siihen, että kyllä kaikki täällä järjestyy ja menee hyvin. 

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Olen siis nyt viettänyt vajaan vuorokauden Tiranassa, pääkaupungissa, mutta jo tänään on tarkoituksena siirtyä rannikolle ja bussilla Sarandaan. Tirana ei muistuta mitään aiemmin näkemääni kaupunkia, korkeintaan vähän Maltan syrjäisempiä katuja. Se on rähjäinen mutta silti kaunis, repaleinen mutta hyvin hoidettu. Englanniksi pärjätään, vaikkei kovin syvällisiin keskusteluihin pystyttäisikään. Ainuttakaan McDonaldsia, Starbucksia tai muutakaan amerikkalaista ketjua en ole nähnyt, mitä luksusta tässä nykyajan maailmassa. Sen sijaan paljon pieniä paikallisia baareja ja kahviloita, jotka nekin pitävät ilmeisesti ovensa auki iltamyöhään asti. 

Nyt on kuitenkin suunnattava askeleet kohti bussiasemaa (jonka löytäminen ei sekään ole mikään itsestäänselvyys täällä..) Palataan kuulolle Sarandassa!

<3: Aino Katri

Mainos
Mainos