Ihana kamala Norja

Kauan ehdin haaveilla Norjasta, tuosta taianomaisesta vuonojen ja tuntureiden maasta, jossa jopa sairaanhoitajille maksetaan kohtuullista palkkaa ja jossa kaikki muutenkin tuntui olevan pikkuisen paremmin. 

Sitten muutin tänne, ja kas kummaa, perspektiivini ja mielikuvani Norjasta alkoi pikkuhiljaa muuttua. Yksinkertaisesti ilmaistuna: opin jälleen kerran sen, että täydellistä ei tässä maailmassa ole olemassakaan, raha ei takaa onnea tai oikein kohdennettuja resursseja, mutta moni asia muuttuu paremmaksi, ainakin mieliala, kun lähtee metsään kävelylle ja matkan varrella nautiskelee vohvelin. 

Siispä ajattelin (vielä kerran - olettehan te näitä tainneet jo useampaan otteeseen kuulla) luetella niin parhaat kuin ärsyttävimmätkin asiat Norjassa. Koska aina tuntuu paremmalta päättää positiivisesti, aloittakaamme niistä ärsytyksen aiheista:

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

- Yli kaiken ärsyttävintä on se, kun kaikesta kuvittelemastaan, ja länsimaissa totutusta poiketen asiat eivät vain toimi. Verotoimisto kadottelee papereita ja hakemuksia, henkilökunnalta saa vastaukseksi aika lailla mitä sattuu ja eriäviä neuvoja. Posti ei löydä perille, vaikka postilaatikkoonsa olisi kirjoittanut jokaikisen nimensä, joita ikinä on kantanut. Lisäksi kaiken perään saa aina soitella, kukaan ei tule missään asiassa puolitiehen vastaan, vaan on itse huolehdittava siitä, että viranomaiset tekevät työnsä. Joillain toki on varmasti positiivisempia kokemuksia norjalaisesta byrokratiasta, itselleni ja monille ystävistäni kuitenkin on valitettavasti osunut kohdalle ne hiukan hankalammat tapaukset. 

- Hiukan samalla linjalla: kaikki Norjassa on pikkuisen epätarkempaa ja epämääräisempää, esimerkkinä tästä se, että missään en ole koskaan tömännyt yhtä laajaan määritelmään käsitteestä "nyt" kuin Norjassa. Jos norjalaisella bussipysäkillä bussin tuloon menevä aika näyttötaululla muuttuu yhdestä minuutista nå'ksi, voi olla melko varma siitä, että bussin saapumiseen pysäkille menee vielä ainakin kaksi minuuttia. 

- Pienenä yllätyksenä tuli myös se, että norjalaiset todella ovat varsin perinteistä kansaa, niin hyvässä kuin pahassakin. Niihin ärsyttävämpiin puoliin kuuluu muun muassa se, että norjalaiset ovat varsin usein tapojensa orjia: monessa perheessä ihan oikeasti joka ikisenä perjantaina syödään "perjantaitacoja" (eli tortilloja), ruokakaupasta muutenkin valitaan tasan ne samat vanhat tutut tuotteet, jolloin markkinoita ei oikein avaudu millekään uudelle. Siinä missä Suomessa suolletaan jatkuvasti markkinoille uusia kausimakuja esimerkiksi jugurteista, täällä saa tyytä tasan tarkkaan niihin vanhoihin perinteisiin muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta (mutta nekään eivät kovin kauaa yleensä kappojen valikoimissa pysy). Muutenkin asiat kuuluu tehdä niin kuin ne on aina tehty, koska mitäs sitä hyvää muuttamaan, tämä saattaa esimerkiksi työelämässä äkkiä vähän ärsyttää.

- Edellinen kohta usein heijastuu myös ihmissuhteisiin: norjalaisilla yleensä on varsin vakiintuneet sosiaaliset ympyränsä, joihin saattaa olla hyvinkin vaikea päästä sisälle. Ystävällisiä kyllä ollaan kaikille, sisäpiiriin kuitenkin päästetään vain harvat ja valitut (tämä kai tosin pätee yhtä lailla myös suomalaisiin, poikkeuksena vain norjalaisten muuten sosiaalisesti avoimempi kulttuuri). 

- Näin joulun lähestyessä on pakko mainita tässä listassa myös norjalainen jouluruoka, joka on lähinnä rasvaista lihaa eri muodoissa. Kasviksista ei joulupöydässä näe vilahdustakaan, ellei perunoita lasketa mukaan. Ei perinteinen norjalainen ruoka toki muutenkaan mitään monipuolisuuden ja värien kukoistusta ole, mutta siitä en kehtaa suomalaisesta ruokaperinteestä tulevana valittaa. 

 

Sitten niihin positiivisempiin puoliin.:

- Ainakin oman kokemukseni mukaan Norjassa todella ollaan Suomea ystävällisempiä vieraillekin. Small talk -kulttuuri suomalaisesta näkökulmasta kukoistaa (norjalaiset itse ajattelevat olevansa tuppisuista ja ynseää kansaa) ja aina on kovin tärkeää, että kaikilla on kaikki greit eli vähintään ihan hyvin. Rakastan myös sitä, että kielessä ylipäänsä on sellainen sana kuin koselig, joka väljästi selitettynä tarkoittaa vähän samaa kuin englannin cozy, muttei sitten oikeastaan ihan kuitenkaan sitäkään. Usein sillä kuvataan jotain mukavaa ja tunnelmallista. 

- Ehkä parasta silti Norjassa on ulkoilukulttuuri. Olen aiheesta moneen kertaan maininnut täällä blogissakin, mutta en voi olla ihailematta sitä, miten luonnollinen osa norjalaista elämäntapaa on viikonloppuisin suunnata metsään tai tuntureille, miten siitä täällä yleensä tehdään nautinto eikä suoritus, mukaan otetaan eväät ja jos matkan varrelle sattuu osumaan skihytte (kuten täällä oikeastaan aina osuu), sieltä ostetaan vielä vohvelit joihin höylätään brunost'ia päälle. 

- Nostetaanpa se oikeastaan vielä erikseen omaksi kohdakseen, sillä sen se ansaitsee: brunost. Ah, miten hyvää, vähän aikaa sitten keksin laittaa sitä voin kera Polarbrödin joululeivän päälle, ja se oli menoa se. 

- Norjalaiset myös osaavat totisesti arvostaa omaa maataan, mikä toki ulkopuolisen silmin saattaa joskus olla vähän ärsyttävääkin, ainakin silloin kun se tarkoittaa sitä, ettei mitään kritiikkiä pystytä ottamaan vastaan. Silti on monesti ihailtavaa, miten norjalaiset rakastavat ja arvostavat omaa maataan, siitä meillä suomalaisilla olisi paljon opittavaa (sillä meilläkin ylpeyden aiheita kyllä riittää!).

- Ja hölmönä pikkujuttuna: Norjassa on minusta symppiksimmät kuninkaalliset. Erityisesti prinssi Haakonia voin myöntää vähän fanittavani, ja muutenkin sisälläni olevasta pikku prinsessasta on ihanaa asua maassa, jossa on ihan oikeita kuninkaallisia. Ihan toinen asia on, vaihtaisinko omaan kotimaahani monarkiaa (no en). 

 

Nyt on kuitenkin aika suunnata kohti suomalaisen seurakunnan järjestämiä Kauneimpia joululauluja. Ihanaa viikonloppua ja ensimmäistä adventtia!

<3: Aino Katri