Kesäkuulumisia

Kuten taisin viime postauksessa mainita, alkuviikkoni kului täällä vierailulla olleiden vanhempieni kanssa. 

Joskus tekee hyvää nähdä omaa kaupunkiaan pikkuisen uusin silmin, tehdä "turistijuttuja", nauttia vapaapäivistään jotenkin muutenkin kuin vain treenaamalla, siivoamalla ja bloggaamalla, kuten ne yleensä aina kuluvat. Tällä kertaa pääsimme muun muassa tutustumaan sisälle kuninkaanlinnaan, jonne järjestetään kierroksia vain kesäaikaan, ja jonne olen kyllä aina halunnut mennä, mutten koskaan saanut aikaiseksi, niin tyypillistä.

Saatiinpahan nauttia myös kesän parhaat ateriat: ensin grilli-ilta ystävän luona suomalaisen makkaran ja sinapin kera (tällaiselle ei niin suurelle makkaran ystävällekin tulee usein täällä pølse-maassa ikävä oikeaa makkaraa!), seuraavana iltana poikaystävän uusista perunoista tekemä ruotsalainen perunasalaatti Suomesta tuodun sinappisillin kera, siinä oli kuulkaa onnenkyyneleet lähellä. 

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Hellesäät vain jatkuvat ja jatkuvat, alkaen jo lähestyä hiukan huolettavia vaikutuksia. Metsäpaloja kai sammutellaan täällä siellä sun täällä tiukista tulentekokielloista huolimatta, on vaikea kuvitella että vuoden viljelysadotkaan olisivat kovin suuria, kun parin viime kuukauden aikana on tainnut sataa yhden käden sormilla laskettavissa oleva määrä, ja lämpötila on lähes päivittäin lähempänä kolmeakymmentä.

Tähän asti olen itse ollut sitä mieltä, että tällaisesta sääonnesta ei saa valittaa, vaan on otettava vastaan kaikki lämpö mikä annetaan, sillä kohta se kuitenkin loppuu. Eilen, kolmekymmenasteisessa illassa itse migreenissä sängyssä maatessani jo toista kertaa viikon aikana kuitenkin iski suorastaan klaustrofobinen olo, ahdistus kaikesta tästä lämmöstä jota ei pääse pakoon. Kun yötkään eivät aina laske kahdenkymmenen asteen alapuolelle, eikä asuntoa koskaan saa tuuletettua viileäksi, kuluvat yöt levottomasti sängyssä kieriskellessä, ja tuntuu siltä, ettei koskaan oikein saa kunnolla nukuttua, ei sikeästi, ei aidosti palauttavasti. Ja pään jyskyttäessä migreenin kourissa kaikki tuo lämpö, painavalta ja hapettomalta tuntuva ilma tuntuvat entistä ahdistavammilta. 

Silti tiedän niin kovin hyvin, että kun sää viimein muuttuu jälleen viileämmäksi ja sateet alkavat jälleen tuntua loputtomilta, tulen kaipaamaan näitä päiviä, lämpimiä kesäöitä. 

Voi kunpa vain pääsisikin kunnolla vain nauttimaan näistä! Työnteko vain tuntuu kovasti tulevan kaiken hauskanpidon tielle. ;) Loman kaipuu alkaa käydä jo kovin suureksi, vielä neljä ja puoli viikkoa olisi edessä ennen kesälomaa. Tuo aika kai vain tuntuu entistä pidemmältä, sillä viime vuonna pidin pidemmän lomani jo helmi-maaliskuussa. Lähes puolitoista vuotta siis "kesälomien" välillä, välissä niin uusi koti kuin työpaikkakin, loma tulee (jälleen kerran) varsin tarpeeseen. 

Ja eiköhän minun tuurillani se sääkin siinä vaiheessa viimeistään viilenny. ;)

Ihanaa loppuviikkoa, olitte sitten lomalla tai laillani töissä! 

<3: Aino Katri