Kirjoittamisesta

Puhuminen on aina ollut minulle kovin vaikeaa. Asioiden puheeksiottaminen, tunteideni kuvaileminen, vaikeista ja erityisesti synkemmistä asioista puhuminen on suurimman osan elämääni tuntunut suorastaan mahdottomalta. Välillä tuntuu siltä kuin sanojen ja ulkomaailman välillä olisi fyysinen este, että sanat eivät yksinkertaisesti vain suostu tulemaan suustani ulos, ja kun ne tulevat, ne tekevät sen aivan väärässä järjestyksessä, niitä on vaikea halita ja kasata ymmärrettäviksi kokonaisuuksiksi. 

Jostain syystä kuitenkin kirjoittaminen on aina tuntunut helpommalta. Olen blogissanikin käsitellyt julkisesti monia asioita ja ajatuksia, joita en esimerkiksi ystävieni kanssa noin vain tulisi ottaneeksi puheeksi, kirjoittanut välillä ehkä turhankin avoimesti päässäni vilistävistä ajatuksista. 

Siinä kai kirjoittamisen kauneus minulle onkin: saa rauhassa jäsentää ja muokata ne raakileet, jotka päässä tuntuvat pelkältä kaaokselta. Erityisesti blogia kirjoittaessa ei tarvitse jännittää tai odottaa reaktiota ennen kuin viimein painaa 'julkaise'-nappia, ei ennen kuin kokee olevansa siihen valmis. 

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Tärkeä osa kirjoittamisen iloa minulle on nimenomaan kai se, että sen jälkeen omat ajatukset tuntuvat itsellekin kirkkaammilta. Kun ne on moneen kertaan käynyt läpi, jäsentänyt muulle maailmalle valmiiksi, on omia ajatuksiaan usein itsekin helpompi ymmärtää. 

Sama kulkee kai myös toiseen suuntaan: lukeminen on aina ollut minulle rakas harrastus, ja erityisen hyvin kirjoitetun kirjan lukeminen yksi parhaista asioista mitä tiedän. Kirja myös ulottaa otteensa monta kertoo esimerkiksi elokuvaa syvemmälle, harvoin elokuvia katsoessa tulen esimerkiksi itkeneeksi, kirjojen äärellä helposti kyllä. Myös opiskeleminen on minulle aina ollut helpompaa lukien kuin kuunnellen, asiat jäävät moninkertaisesti helpommin mieleen kun näen ne mustana valkoisella. 

Jotain ovat kuitenkin vuodet onneksi opettaneet, ja nykyään saan suuni auki huomattavasti useammin kuin ennen. Mutta ehkä osansa siihenkin on auttanut kirjoittaminen: kun kertaalleen on jäsentänyt ajatuksensa paperille, ehkä ne on helpompi sen jälkeen myös päästää suustaan, se tuntuu vähemmän pelottavalta kun sen on jo kertaalleen paperille tehnyt. Ja suuri osa sitä on tietysti viime vuosina ollut tämä blogi, joka "pakottaa" avaamaan elämän menoa myös mustana valkoisella, tarjoaa alustan, jolle kirjoittaa ja jäsentää ajatuksiaan ja elämänmenoa. Suuri kiitos siitä kuuluu teille, jotka jaksatte lukea ja mahdollistaa minulle tämän kanavan. <3

Kivaa keskiviikkoa!

<3: Aino Katri

 

Mainos
Mainos