Loma!

Sunnuntaina töissä oli vaikea lakata hymyilemästä laskiessani tunteja ja lopulta minuutteja loman alkuun. Pari tanssiaskeltakin taidettiin päivän aikana ottaa vuoron lähestyessä loppuaan. ;)

Jotenkin tuntuu siltä, että tämä kolmen viikon katko töihin edustaa jotain muutakin kuin pelkästään laiskoja päiviä ja rauhallisia aamukahveja - se edustaa kaikkea sitä, minkä läpi olen alkuvuoden aikana selvinnyt. 

Kuten on varmasti käynyt ilmi, hyppy psykiatrialta akuuttilääketieteen pariin ei ole ollut mitenkään kevyt tai helppo. Ylipäätään koko "tavallinen" sairaalamaailma on minulle täysin uusi työympäristö ja -kulttuuri, jokainen pienikin asia on tuntunut vaativan opettelemista ja totuttelua. 

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Ja nyt, seitsemän kuukauden jälkeen, voin sanoa selvinneeni pahimmasta, ja se jos mikä tuntuu huojentavalta. Ja tämä kolmen viikon loma niin kovin ansaitulta ja tarpeelliselta! 

Samalla tuntuu kovin hyvältä ja viisaaltakin saada aloittaa lomansa juuri nyt, kun kaikki on alkanut pikkuhiljaa viimein helpottaa. Kun töihin meno ei enää kaikessa kuormittavuudessaan ja stressaavuudessaan ahdista, kun tuntuu siltä, että viimein on alkanut kunnolla tutustua työkavereihinsa, kun tuntuu siltä, että töissä on oikeastaan ihan kivaa. (Uskokaa pois, tähän pisteeseen pääseminen on vaatinut aikamoisen paljon kiukuttelua, ahdistumista kuin satunnaisia kyyneleitäkin. Tuosta tiestä ehkä saan loman aikana avattua ajatuksiani täälläkin hieman laajemmin, jälkiviisaan perspektiivistä.)

Lomani olen saanut aloittaa mitä parhaimmilla tavoilla: ensin sunnuntai-iltana paatillamme parhaiden tyyppien (ja skumppapullon) seurassa, heti eilen maanantaina puolestaan sain kylään rakkaan ystävän Suomesta. 

Senpä vuoksi on jätettävä somettelut lyhyeen, pakattava reppuun brunost-eväsleivät ja lähdettävä retkelle! Ihanaa viikon jatkoa!

<3: Aino Katri

Mainos
Mainos