Maanantai

Usein maanantaiaamuisin päässäni soi Apulanta: maanantai/ taas saapui aivan liian aikaisin kai/ on liian helppoo olla onnellinen/ minä tiedän kyllä sen/ minä tiedän kyllä sen/ miltä tuntuu.

Kulunut viikonloppu meni sellaisessa hujauksessa, että tuolle tunteelle olisi taas ehkä ollut paikkansa. Perjantaina oli nimittäin vuorossa työpaikan pikkujoulut eli julebord, joista toipumisessa kesti lauantaista tovi, tuosta illasta jäi silti kovin hyvä mieli. En muista olenko sitä täällä maininnut, mutta työpaikallani on ollut varsin suuri vaihtuvuus työntekijöissä viimeisen vuoden aikana, jonkinlaisen lumipalloefektin tuloksena moni vanha ja kokenut työntekijä on lähtenyt ja tilalle tullut uutta energiaa. Sillä todella se mitä kokemuksessa on menetetty noiden vanhojen työntekijöiden mukana, tuntuu palanneen takaisin uuden innokkuuden ja työnilon muodossa ja oli sitäkin antoisampaa päästä pikkuisen pynttäytymään ja hengaamaan myös vapaa-ajalla uusien tuttavuuksien kanssa (siis niiden ihmisten, joita tosiasiassa käytännnössä näkee enemmän kuin omia ystäviään tai kumppaniaan).

Pikkuisen huonosti suunnitellulla ajoituksella tosin olivat poikaystävän kaksi siskoa tulleet vierailulle Osloon juuri samana viikonloppuna, mutta löytyi aikaa onneksi heillekin, loppuviikonloppu siis menikin oikeastaan vieraiden seurassa. Ja koska vieraiden seurassa ei oikein voi käydä läpi tehtävälistaansa, stressata ja tehdä kotitöitä, meni loppuviikonloppukin onnellisen rennoissa tunnelmissa. 

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Kai tähän maanantaiaamuun auttaa sekin, että kiitos vuorotyön, se ei ollenkaan tunnu maanantaiaamulta: töihin on mentävä vasta kymmeneksi yöhön, edessä on siis vielä pitkä päivä täynnä vapaa-aikaa, joten viikonloppu tuntuu siis lähestulkoon kolmipäiväiseltä. Jotain hyvää siis vuorotyöstäkin! 

Ja niinpä jostain syystä, tai ehkä nimenomaan kaiken tuon yllämainitsemani vuoksi, tämä maanantaiaamu tuntui kevyimmältä pitkään aikaan, ihan kuin ikkunan takana odottava harmaa ilma olisi ollut sateen sijasta täynnä optimismia ja uskoa tulevaan. Joinain aamuina sitä vain on helpompi muistaa, miten hyvää elämä oikein onkaan. 

Vaikka tuleva viikko on aika tiukasti täynnä töitä, mahtuu onneksi viikon suunnitelmiin kaikenlaista kivaakin, eniten odotan ystävien sunnuntaista syntymäpäiväbrunssia. Tänä syksynä on erityisesti tuntunut siltä, että sosiaalinen elämä täällä Norjassa on alkanut loksahdella kohdalleen, että ihan oikeasti on kehittynyt kunnollinen sosiaalinen verkosto täällä, ja se jos jokin tekee kaikesta elämästä aika paljon parempaa. Parille tärkeälle ihmiselle täällä tosin joudun tänä syksynä sanomaan hyvästit, onneksi ei kuitenkaan lopullisia sellaisia - olen varma että tiemme vielä kohtaavat (tai laitetaan kohtaamaan!) uudelleen. 

Nyt on kuitenkin aika jatkaa tätä maanantaiaamua salilla treenin muodossa. 

Ihanaa alkanutta viikkoa!

<3: Aino Katri

Mainos
Mainos