Motivaatio kateissa?

Aivan rehellisesti, viime aikoina on ollut vaikea lähteä töihin. Joskus aiemmin kuuden päivän työviikkoina olisi tehnyt sinä viikon ainoana vapaapäivänäkin mieli mennä töihin, enää en todellakaan ole kärsinyt moisesta tunteesta. Työpäivät tuntuvat pitkiltä ja raskailta, silloinkin kun ne tosiasiassa kuluvat kevyesti ja omalla painollaan ilman suurempaa dramatiikkaa. 

Motivaation vaihtelu toki kai on oikein normaalia ja inhimillistä. Meistä kullakin on omat vaiheemme ja kautemme, itse vain niin kovin pitkään nautin täydellä sydämellä työstäni, että muutos hämmentää minua. Mitä on tapahtunut sille tytölle, joka teki tuntikaupalla ylitöitä, otti jokaisen tarjotun tuplavuoron ja mielellään vähän päällekin?

Ehkä ainakin juuri se tapahtui. Ensimmäisinä puolenatoista vuotena tein niin paljon ylitöitä kuin sain luvan. Silloin tällöin pidin vapaata, lähdin Suomeen tai muille reissuille, lomaa sen sijaan pidin vasta ensimmäisen kerran työskenteltyäni tuolla puolitoista vuotta putkeen. Ottaen huomioon uuden maan, uuden kielen ja uuden työn aiheuttaman ylimääräisen kuormituksen, ei kai ole ihme että vuosi sitten syksyllä otti lopulta aika koville. Ja niitä jälkiä kai kannan edelleen mukanani, sinä syksynä syntynyttä riittämättömyyden tunnetta, työhön assosioitunutta lamaannuttavaa väsymystä. 

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Osansa tilanteeseen tietysti varmasti vaikuttaa myös se, että loppu vanhalla työpaikalla siintää niin lähellä, silti vielä vähän tavoittamattomissa. Puolitoista kuukautta on vielä jatkettava, puolitoista kuukautta armonaikaa ja kärsimättömyyttä yhtäaikaisesti. On vaikea esimerkiksi orientoitua työpaikan toiminnan kehittämiseen, kun tietää, ettei siellä enää ensi vuoden puolella ole. 

Motivaatiopulan vuoksi päätin laatia itselleni listan, jolla helpottaa elämää vuoden viimeisten kuukausien ajan:

1. Älä päästä irti työmoraalista. Vaikka iskisikin houkutus tehdä työnsä hiukan vasemmalla kädellä, vähemmän sitoutuneesti, kolahtaa se lopulta omaan nilkkaan, romuttaa omaa integriteettiä. Siispä loppuun asti työ on tehtävä huolella ja täydellä sydämellä, niin jokaiselle, niin itselle kuin työkavereillekin, jää parempi mieli.

2. Pidä kiinni voimaannuttavista asioista. Vaikka välillä tuntuisikin siltä, että työ vie mehut, eikä elämässä ehdi tai jaksa juuri tehdä muuta kuin käydä kotona nukkumassa, kannattaa silti pitää kiinni niistä asioista, jotka antavat omaan elämään sisältöä: liikunnasta ja ystävistä. 

3. Muista, että kohta se on ohi, myös negatiivisessa mielessä. Kohta et saa enää viettää aikaa näiden ihmisten kanssa, näiden, joiden kanssa olet tehnyt töitä rinta rinnan kahden ja puolen vuoden ajan. Kohta he eivät ole enää kiinteä osa arkeasi ja tulet kaipaamaan heitä.

4. Silloin kun tuntuu oikein vaikealta, anna itsellesi hiukan armoa. Osta töihin mukaan suklaalevy, jos se tuntuu parantavan päivää, joskus se on pienestä kiinni. Tarjoa työkavereillekin, niin saat levitettyä hyvää mieltä ympärillesikin, silloin on aina helpompi olla. Pidä kiinni siitä, että olet yksi työilmapiiriä parantavista ihmisistä, et yksi niistä, joiden lähellä on raskasta olla.

Älä valita turhasta, älä jää kiinni negatiivisuuden kierteeseen.

Näillä neuvoin kohti uutta työiltaa! Teille puolestaan oikein ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua!

<3: Aino Katri