Norjalaisesta hoitotyöstä

Jotenkin sitä kuvittelisi, että eroja meidän Pohjoismaiden välillä ei hoityön käytännöissä juuri olisi - eikä kovin suuria taida ollakaan, sen sijaan sitäkin enemmän pieniä ja melko merkityksettömiä, mutta mahtuu sinne joukkoon toki muutama isompikin asia. Jokainen näistä varmasti vaihtelee toki myös täällä työpaikoittain, mutta useimpia olen kuullut myös muualla työskentelevien sairaanhoitajien ihmettelevän. 

Suurimman kategorian näistä muodostaa eriävät hygieniakäytännöt. Anteeksi vain, mutta joskus toivoisin norjalaisten käyvän pienellä opintomatkalla Suomessa, sillä täällä muun muassa:

- Edelleen opetetaan hylsyttämään neulat, mikä ainakin omassa opinahjossani ja työssäni Suomessa (toki jo useampi vuosi sitten) oli aivan ehdoton kauhistus. Ja siis jopa tällä hetkellä sairaanhoitajaopintoja käyvät harjoitteluun tulevat opiskelijat hylsyttävät neulansa. 

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

- I.v.-käytännöissä vasta onkin eroja - nimenomaan hygienian suhteen. Kanyylin suuta ei koskaan desinfioida letkujen/korkin vaihdon yhteydessä, ei ainakaan meidän sairaalassamme. Niitä saatetaan muutenkin jättää kokonaan korkitta lojumaan esimerkiksi sillä aikaa, kun potilas käy ulkona tupakalla, tai jos kanyylin päässä on "sulkija" (ei aavistustakaan, mikä se on suomeksi, pahoitteluni!), siis se sellainen i.v.-kanyylin lisäkappale, joka estää nesteiden takaisinvirtaamisen, mutta ei todellakaan ole mikään varsinainen korkki. 

- Tämä on toivottavasti täysin paikallinen ilmiö, mutta kertoo jotain hygienia-ajattelun tasosta: meidän osastomme lääkehuoneessa ei ole edes lääkkeenjakolusikkaa. Suurin osa lääkkeistä toki tulee yksittäispakattuina (kyllä, kokonaisen oman postauksensa ansaitsisi norjalainen ympäristöajattelu tai sen puute, tätä järjetöntä muovivuorta ei nimittäin todellakaan myöskään kierrätetä), mutta joitain lääkepurkkejakin toki esiintyy. Sieltä siis sormin vain kaivelemaan potilaalle kalkkitablettia. 

- Ylipäätään perussairaalahygieniasta ei puhuta ollenkaan yhtä paljon kuin mihin Suomessa olen tottunut, tai ehkä käsitykseni Suomen tasosta on vähän värittynyt. Olen sairaanhoitajaurani aikana täällä todistanut muun muassa kuinka käsidesiä toistuvasti käytetään väline-/pintadesinfektioon, ja kuinka eräs (muilta osin aivan huippu) sairaanhoitaja "desinfioi" käsidesillä hanskansa, jotta hänen ei tarvitsisi vaihtaa niitä. 

Muitakin eroja löytyy:

- I.v.-käytännöissä esiintyvät erot saattavat toki johtua siitä, että ainakaan meidän sairaalassamme i.v.-osaamista ei millään lailla jatkuvasti kontrolloida samalla tavalla kuin Suomessa, sen sijaan esimerkiksi laskimoverinäytteiden ottoon pitää käydä niin verkkokurssi, luento kuin käytännön harjoittelukin. Olisihan se nyt katastrofaalista, jos ei oppisi ottamaan verinäyteputkia oikeassa järjestyksessä. (No onhan se oikeasti tosi tärkeää osata ottaa verinäytteet oikein, mutta kyllä i.v.-osaamisella voi olla usein suorempi vaikutus potilaaseen). 

- En tiedä, miten sängyn petaaminen täkäläisissä sairaanhoitajakouluissa opetetaan, mutta vaikuttaa siltä, ettei lakanan kulmien asettelun oikeaoppisuus ole täällä yhtään niin tärkeää kuin miltä se meidän opinnoissamme aikanaan saatiin kuulostamaan. 

- Ja hei, melkeinpä tärkeimpänä: en tiedä mitä työaikalainsäädäntö sanoo, mutta ainakaan meidän sairaalassamme ei koskaan puhuta kahvitauoista, pelkästään 20 minuutin ruokatauosta. 7-8 tunnin työvuoron aikana siis pidetään pääsääntöisesti pelkästään yksi tauko, eikä muista ole mainintaakaan koskaan. Minä kaipaan kahvitaukojani!

Olisi kiva kuulla teiltä muilta Norjassa työskenteleviltä kollegoilta, oletteko törmänneet samoihin ilmiöihin? Tai tuleeko mieleen muita eroavaisuuksia?

Ihanaa alkavaa viikkoa!

<3: Aino Katri

Kommentit

Käyttäjän Mariaana kuva

Hei! Kiitos mielenkiintoisesta blogistasi! Seikat, mitä kerroit hoitotyöstä ja etenkin hygienia-asioista, kuulostavat minusta tutuille. Olen nimittäin ollut töissä suomalaisella vanhusten vuodeosastolla ennen kuin lähdin Norjaan. Samat kuviot, samat ongelmat - Ei mitenkään uutta. Kuten Suomessa, Norjassakaan ei voida perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon osastoja rinnastaa ja suoraan vertailla, koska jo pelkästään hoitamisen kulttuuri on täysin erilainen. Norjassa on pula hoitoalan työntekijöistä, ja siksi perusterveydenhuollossa työskentelee paljon esimerkiksi opettajia, sosiaalityöntekijöitä, tai ihan vain kouluttamattomia henkilöitä. Haasteet hyvistä rutiineista ovat todelliset, koska työntekijät muodostuvat niin kirjavasta joukosta. Erikoissairaanhoito sitten onkin jo aivan eri sfääreissä, ja siihen kannattaa tutustua ihan omana lukunaan.
Käyttäjän Lähihoitaja kuva

iv-käytäntöön; eikös Q-syte venttiilitulppa saa olla sellaisenaan tai korkeintaan sideharso suojaamaan?
Mainos
Mainos