Onnellinen viikko

Pahoittelut pienestä blogihiljaisuudesta, mutta syynä on ollut se parhain mahdollinen: on ollut aivan liikaa kaikkea kivaa, jotta olisi ehtinyt blogin tai edes tietokoneen ääreen. 

Viime viikonloppuna sain kylään yhden rakkaimmista ystävistäni, entisen kämppikseni (se kertoo itsessään jo paljon, superintroverttinä en totisesti muuttaisi asumaan kenen tahansa kanssa!) ja hänen poikaystävänsä. Viikonloppu täyttyi siis ihanasta rennosta yhdessäolosta, sopivan laiskoista turistikierroksista, brunsseista ja kahvihetkistä. 

Siinä on todella jotain korvaamattoman arvokasta: että maailmassa on ihmisiä, jotka ovat tunteneet sinut jo kauan ennnen kuin itse kadotit itsesi. Ovat elämässäsi vielä sen jälkeenkinn, kun löysit takaisin pinnalle, seisovat rinnalla. Samoja ihmisiä, joiden ystävyyteen ei etäisyyskään vaikuta. 

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Viikko oli hyvä töissäkin, täällä Etelä-Norjassa ainakin nimittäin vietetään syyslomaa ja kas kummaa, sairaudetkin tuntuvat ottaneen viikon verran lomaa, sillä sairaalalla on ollut kumman hiljaista koko viikon ajan. Siitä rohkaistuneena päädyin ottamaan pari lisävuoroakin, tällä kertaa lähinnä siitä syystä, että tällä viikolla töissä on tosissaan ollut kivaa ja hetkellisesti ihanan leppoisaa, paljon aikaa viettää aikaa yhdessä vaktromissa juttelemassa ja vitsailemassa. Nuo hetket tuntuvat tärkeältä latautumiselta syksyn myöhemmin kiristyvään kiireeseen ja influenssakauteen. 

Vietettiin tällä viikolla tietysti myös kanelipullapäivää, tai siis suomalaisittain tietysti korvapuustipäivää, päivää joka minulta ei todellakaan mennyt ohitse. Kehnon suunnittelun vuoksi toki olin sopinut edelliselle illalle elokuviin menon, joten pullia oli lopulta paisteltava iltayhdeltätoista. Sattumalta ehdotti myös eräs ystävä tapaamista juuri tuolle illalle, ja tehokkaasti ajan säästämiseksi tuo kokoontuminen siirrettiinkin pullien leipomisen lomaan. Tuo ilta oli yksi niitä, jolloin ei voi muuta kuin miettiä, miten onnekas oikein onkaan: ystävien puheen sorina olohuoneessa, korvapuustien tuoksu keittiössä, kaikki kohdallaan ja juuri siinä, kaikki mitä pieni ihminen voisi tavalliseen keskiviikkoiltaansa tarvita. 

Koska harva asia maailmassa on niin yksinkertaisen onnellinen kuin korvapuustit, päätin levittää tuota onnea ympäriinsä. Kävin aamulla aikaisin jo vanhalla osastollani toimittamassa kasan korvapuusteja, vein niitä toki uudellekin työpaikalleni, illalla vielä Suomi-seuran After work -tapaamiseenkin, joita meillä täällä Oslossa on tapana viettää kerran kuukaudessa, aina samassa paikassa, jonka baarimikkokin sai osansa suomalaisista korvapuusteista. 

Tuostakin illasta jäi kovin hyvä mieli - paikalla oli varsin monta entuudestaan tuttua, joku uusikin oli onneksi löytänyt paikalle. Yhtä kaikki, onnellinen pieni ilta suomea puhuten (ja vähän rakkaudellisesti Norjasta valittaen, sillä se nyt vain kuuluu aina asiaan), ne tulevat aina tarpeeseen. 

Ja nyt, nyt on kokonainen vapaapäivä aikaa pakata ja valmistautua maanantaina koittavalle matkalle kohti tuntematonta. Kuten ehkä voitte aavistaa, tällä viikolla ei sittenkään ole kirjoiteltu tekstejä varastoon loman ajaksi, joten läppäri lähtee sittenkin mukaan matkaan. Palataan siis asiaan Albanian auringon alta!

Ihanaa, onnellista viikonloppua! 

<3: Aino Katri

Mainos
Mainos