Oodi Oslolle

Olen kai ennenkin kirjoittanut rakkaudestani Osloon, mutta antaa mennä, vielä kerran: 

Sillä rakkautta se oli, ensiaskeleelta silloin kahdeksisen vuotta sitten. Olin samalla reissulla ehtinyt nähdä Kööpenhaminan, vilauksen Göteborgista, enemmän kuin tarpeeksi ruotsalaista maantienvartta, silti Osloon saavuttuamme jokin kolahti välittömästi. 

Ehkä ne olivat heti kapungin reunalta kohoavat vuoret, ehkä kesäauringossa kimaltava Oslonvuono, aivan varmasti rakastumiseen johdattivat ainakin kuninkaanlinnan puiston takana sijainneen hotellimme välitön ympäristö: Frognerin ja Uranienborgin kauniit vanhat talot, itse kuninkaanlinna kukkulalla, raatihuoneen melodioita tasatunnein soittavat kellot. 

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Silloin rakastuin myös Karl Johans gateen, kuninkaanlinnalta lähtevään keskustan läpi kulkevaan kävelykatuun, kaiken keskukseen, ja vielä vuosia reissun jälkeenkin haaveilin vielä joskus pääseväni Osloon joulun alla, minun mielikuvissani Karl Johanin joulumarkkinoiden olivat varmasti maailman kauneimmat ja tunnelmallisimmat. Halusin nähdä Oslon lumen peittämänä - edelleen muistan hyvin sen illan, kun ensimmäistä kertaa sain kävellä jouluvaloin valaistulla Karl Johanilla lumen viimein laskeuduttua, silloin tunsin eläväni unelmaani. 

Jännä juttu, miten arkielämä muuttaa kuvaa kotikaupungista: Tänne muutettuani kolme vuotta sitten opin nopeasti välttelemään Karl Johania ja sen kerjäläisiä, turisteille suunnattuja liikkeitä ja baareja, aloin pian valitsemaan kiertoteitä ihmispaljouden ohitse. Länsi-Oslon kauniit vanhat talot ovat edelleen yhtä kauniita, silti yhä enemmän opin arvostamaan itä-Oslon rähjäistä boheemiutta, persoonaallisuutta. 

Kaikesta arkistumisesta huolimatta huomaan silti usein erityisesti juoksulenkeillä suuntaavani Oopperatalolle, siitä en näin vuosien jälkeenkään saa tarpeekseni. Sen vaaleasta, jylhästä kauneudesta, edelleen rakastan myös katsella ihmisiä ihailemassa sitä, minun kaunotartani, sillä se todella tekee useimpiin ihmisiin vaikutuksen. Kauneimpia ovat talviset viikonloppuaamut: vain muutama innokas turisti, minä ja eteenpäin tikkaavat jalat, tyyni Oslonvuono toisella puolella. Niinä hetkinä muistan, miten paljon rakastankaan tätä kaupunkia. 

Silti, moni muu rakkaimmista kohteista Oslossa on turistioppaiden ulkopuolella: Ekebergin puistoon harva vaivautuu kapuamaan, näkymät yli kaupungin ovat kuitenkin jokaisen rappusen arvoiset. Samoin Kampenin asuinalueesta harvoin kuulee kenenkään puhuvan, vaikka minusta se on yksi kauneimpia paloja Osloa: täynnä söpöjä vanhoja puutaloja ja rauhallisia katuja. 

Usein vieraani vien myös Grønlandiin, ihan vain näyttääkseni Oslon toisen puolen - muistutuksen siitä, että noin kolmasosa Oslon alueen asukkaista on maahanmuuttajataustaisia, että tämä kaupunki on muutakin kuin Espresso Houseja, ketjuliikkeitä ja Tesloja, että täältä lötyy myös elämän muita värejä. 

Minulle Oslo on myös jotain muuta: kaupunki, jossa sain kokea löytäneeni itseni uudelleen, kaupunki joka muistutti minulle sen, mihin kaikkeen oikein pystynkään.

Että unelmat on tehty toteutettaviksi. 

Kivaa keskiviikkoa!

<3: Aino Katri

 

Mainos
Mainos