Sekakieltä

Unohdetaan hoitotyö, unohdetaan käytännöllisyys: jos minun juuri nyt pitäisi palata koulunpenkille, jos palaisin syystä tai toisesta yliopistoon tekemään maisterinopintoja, tietäisin tasan tarkkaan, mitä ilmiötä haluaisin tutkia.

Nimittäin ulkosuomalaisten kielenkäyttöä. Kieli muutenkin ilmiönä, kommunikaation välineenä kuuluu ehkä ikuisesti suurimpiin mielenkiinnon kohteisiini; harvasta asiasta tässä maailmassa saan yhtä paljon mielihyvää kuin kauniisti kirjoitetusta proosasta, sellaisesta kielestä, joka tuntuu pukevan sanoiksi ne pienimmätkin tunteiden nyanssit. Harva asia myöskään ärsyttää minua yhtä paljon kuin kielioppivirheet ja piittaamaton kielenkäyttö.

Tai siis niin oli ainakin ennen. Olin kunnon pilkunviilaaja, keskityin oikeakielisyyteen, kielioppiin ja lauserakenteisiin. Kunnes muutin Norjaan, ja olikin vajaalla kielitaidolla pakko keskittyä vain siihen, että tulee ymmärretyksi. Ei voinut, ei pystynyt keskittymään pikku yksityiskohtiin, sillä ne suuremmatkin linjaukset olivat hukassa. On vaikea ihmetellä substantiivin sukua ja oikeaa taivutusta, jos ei mieleen muistu edes koko sanaa, vaan tarvittaessa koko asia on kierrettävä, selitettävä muilla keinoin.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Ehkä tuo tilanteen pakottama irtipäästäminen pilkunviilauksesta on ottanut veronsa myös muusta kielenkäytöstä, toisaalta ehkä myös vähentynyt suomen ja englannin käyttö ja puolestaan ankara keskittyminen norjaan on aiheuttanut sen, että huomaan sekä suomen että englannin käyttöni alkaneen lipsua. Olen huomannut naurettavan typeriä kirjoitusvirheitä sanoissa, ylipäätään paljon aiempaa useammin joudun tarkistamaan miten sanat kirjoitettiinkaan. Käytän vääriä verbejä englannissa, juuri vastikään yritin sanoa jonkun asian loppuneen sanomalla "I think I went out of that", minkä tajusin toki välittömästi tulleen päähäni norjankielisestä ilmaisusta "gikk tom for.." 

En kuitenkaan ole ainoa. Yhdessä muiden täällä asuvien suomalaisten ystävieni kanssa usein nauramme keskinäiselle kielenkäytöllemme, joka on suoraan sanottuna joskus aivan kamalaa. Erityisesti töissä, suomenkielisten vastineiden puuttuessa tulee usein käytettyä norjalaisia termejä suomenkielisissä lauseissa, siis esimerkiksi "voiksä mennä aavlöössaamaan shärmissä" (norjaksi "avløse på skjerm"), käytännössä siis tauottamaan eristyspuolella istuvia kollegoita. Puhumme myös muun muassa avspaseerauksesta, belteistä, medisinrommista, kun kaiken kiireen keskellä ei vain viitsi tai jaksa miettiä suomenkielistä vastinetta, sillä ymmärtäähän se kollega kuitenkin sen norjankielisenkin version.

On kuitenkin myös muita, arkisempia ilmauksia, jotka ovat hivuttautuneet kielenkäyttöömme. Me täällä tyypillisesti muun muassa "otamme bussin". Välihuudahdukset tulevat usein vahingossa norjaksi, vaikka muuten puhuttaisiinkin suomea ("uff!", "o nei!", "nei men!" ja niin edelleen). 

Minua kuitenkin kiehtoisi tietää, onko prosessilla loppua. Sekaantuvatko kielet keskenään aina vain enemmän ja enemmän, vai onko olemassa ydinpiirteitä, ydinsanoja, jotka kuuluvat omaan kieleen niin kiinteästi, etteivät ne koskaan pääse vaihtumaan? Tapahtuuko samaa ilmiötä yhtä vahvasti myös muissa maissa, muiden kielien kanssa? Mitkä piirteet ovat herkimpiä sekaantumaan, tarttumaan oman kielen joukkoon? 

***

Samalla on joutunut kohtaamaan oman rajallisuutensa. Kun päivittäisessä elämässä käyttää kolmea eri kieltä, on sillä väistämättä omat vaikutuksensa. Kahden kielen välillä sompaillessa ehkä sitä vielä jotenkin selviäisi, kolmannen kera kuitenkin tuntuu mahdottomalta enää vaatia itseltään täydellisyyttä, moitteetonta hyppäämistä yhdestä kielestä toiseen jatkuvasti päivittäin. On kai opittava hyväksymään se, että ennen niin itsestäänselvät asiat eivät enää olekaan niin selkeitä, kun niitä ei aktiivisesti enää ole jatkuvasti käyttämässä. 

Ja hei, vielä ei kai ole mitään todellista hätää äidinkielen unohtamisesta: kirosanat tulevat edelleen automaattisesti omalla äidinkielellä kunnolla pärähtäen. ;)

Ihanaa sunnuntaita! Itse ajattelin suunnata vispipuuron himoisena poimimaan puolukoita, wish me luck!

<3: Aino Katri

Mainos
Mainos