Syntymäpäivistä ja paineista

Ja niin se oli ja meni, jälleen yksi syntymäpäivä.

Se sentään oli yllättävän hyvä: odotuksista riisuttuna jokainen onnittelu tuntui ulottuvan syvälle sydämeen - että nämä ihmiset oikeasti välittävät, toivovat minulle elämääni onnea. Sainpa eräältä kollegalta kaikkien aikojen omituisimman mutta mieleenpainuvimman lahjankin, hän nimittäin oli voittanut töissä "arvonnassa" luvan osallistua erääseen mielenkiintoiseen obduktioon, mutta lahjoitti paikkansa minulle syntymäpäiväni kunniaksi. Silloin mietin, että ehkä minä jotain olen tehnyt oikein elämässäni, ainakin jättänyt jonkinlaisen positiivisen jäljen kollegaani, joka oli heti ajatellut minua. 

Siitä huolimatta, kuten olen ennenkin täälläkin kirjoittanut, nämä vierivät kolmekymppisvuodet tuntuvat kantavan kovin suurta painoa: ihan rehellisesti tuntuu siltä, että joka ikinen vuosi olen kauempana haaveistani avioliitosta ja lapsista, joka vuosi aikaa on yhä vain vähemmän niitä haaveita toteuttaa. Ne tuovat painonsa myös nykyiseen parisuhteeseen, kiireen tunnun sinne, missä sille ei olisi tilaa. Äänettömän deadlinen, jonka mukanaan tuoma paine ei ainakaan auta asioiden selkiytymistä, päinvastoin.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Silti kuluneessa viikossa on ollut paljon hyvääkin: perehdytys ansvarsvakt'iin sujui suhteellisen kivuttomasti, vaikka se aika paljon minua ahdistikin, samoin ensimmäinen oikea ansvarsvakt sujui aika lailla ongelmitta. Töissä oli muutenkin jälleen suorastaan kivaa, lisäksi aikaa vähän kihistä ja suunnitella ensi viikolla jo koittavaa julebord'ia eli työpaikan pikkujoulujuhlaa, tai tarkemmin ottaen tärkeimpänä sitä, mitä sinne oikein kuuluu laittaa päälle. Kuulostaa ehkä hölmöltä ja mitättömältä ongelmalta, mutta jostain syystä se tuntuu minusta tärkeltä siteidenmuodostukselta uusien työkavereiden kanssa.

Ja kuusipäiväisestä työviikosta huolimatta onneksi mahtuu lomaan myös hetkiä ystävien kanssa, niistä jos jostain saa voimaa ja muistutusta siihen, mikä elämässä on iästä ja elämäntilanteesta huolimatta oikeasti tärkeää. Juuri nyt tosin on jostain syystä kovin ikävä myös ystäviä Suomessa, onneksi sain tällä viikolla myös varattua seuraavan Suomi-reissun heti vuoden alkuun. Vaikka kaksi kuukautta juuri nyt tuntuukin pitkältä ajalta, kokemus kertoo, että se tulee hujahtamaan silmänräpäyksessä. 

Nyt on kuitenkin aika suunnata vapaapäivän kunniaksi ystävän kanssa lounaalle. Ihanaa alkavaa viikonloppua!

<3: Aino Katri

 

Mainos
Mainos