Syttende mai

Ei täällä Norjassakaan varsinaisesti aivan arkeen tarvinnut palata, sillä heti eilen jo koitti tämän maan kenties suurin juhla, kansallispäivä eli syttende mai.

Näin ulkopuolisenkin silmin syttende maissa on kyllä oma taikansa. On shampanja-aamiaisia, mansikoita, kaupunki täynnä kymmenien tuhansien kruunujen arvoisiin bunadeihinsa eli kansallispukuihin pukeutuneita norjalaisia, jäätelökojuja ja kulkueita. Ylpeyttä omasta maasta ja sen kulttuurista.

Ja tälle suhteellisen vastikään tänne muuttaneelle - ulkopuolisuuden tunnetta voimakkaimmillaan.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Vähän kuin norjalainen muuttaisi Suomeen ja joutuisi seuraamaan juhannuksen viettoa sivusta. Ilman mökkiä, ilman perinteitä, ilman omaa historiaa. Ilman vakiintunutta juhlaporukkaa, ilman omia traditioita. Ilman perhettä, ilman varsinaista tunnesidettä koko juhlapäivään. Nähdä vierestä toisten palava juhlamieli ja riemu. 

Eikä saa käsittää väärin; yleisesti ottaen en juurikaan tunne täällä ulkopuolisuuden tunnetta, ainakaan yhtään sen suurempaa kuin Suomessakaan, kenties päinvastoin. Koskaan en myöskään ole joutunut kokemaan olevani epätoivottu tai ei tervetullut tähän maahan tai esimerkiksi työyhteisööni. 

Mutta kansallisuuden kokemusta korostava päivä, se väkisinkin nostaa juurikin sen oman historiattomuuden pintaan. Saa muistamaan, että ei, tämä ei ole se oikea kotimaa, se jossa on saanut kasvaa, se jossa edelleen ovat suurin osa rakkaimmista ihmisistä. Saati sitten ne omat juhlat ja traditiot. 

Vaikka toisaalta, on syttende mai meidänkin juhla. Meidän, jotka nimenomaan olemme tämän maan valinneet, ei sattumalta vaan tietoisesti, päättäneet tänne rakentaa kotimme ja elämämme. Opetelleet kielen, opetelleet ymmärtämään matpakke-kulttuuria, hiihtourheilua, alt ordner seg -asennetta.

Joten, ensi vuonna alkakoon omien perinteiden rakentaminen. Shampanja-aamiainen tulkoon ehdottomasti kuulumaan päivään tulevaisuudessa, sillä siinä on allekirjoittaneelle kaikki kohdallaan: juhlat, jotka alkavat aamulla, kun on vielä pirteimmillään, eikä esimerkiksi perjantai-illan raukealla mielialalla, täydellistä. Ja shampanjaa nyt tuskin tarvitsee selitelläkään, mikä tahansa päivä, joka alkaa skumpalla, on juhlaa. 

Ympärilleni ajattelin kerätä niitä, jotka ymmärtävät, millaista on olla tuore norjamielinen, joille mikään täällä ei ole itsestäänselvyys. Jotka tietävät, miltä tuntuu, kun perhe on kaukana, kun on juhlan aika. 

Kivaa viikonjatkoa!

<3: Aino Katri

 

Mainos
Mainos