Viikon kuulumiset

Voi mikä hyvä lomaltapaluuviikko onkaan takana! Tällä viikolla töitä minulla oli onnekkaiden vuoromuutosten vuoksi alunperin vain keskiviikko- ja torstaiöinä, lisäksi keskiviikkopäivän vietin ensin psykiatrian ja somatiikan yhteisseminaarissa. 

Tuo seminaari tosin pisti tunteet jälleen jylläämään; törmäsin siellä ei-niin-kovin-yllättäen myös porukkaan vanhasta työpaikastani, joiden seurassa päädyinkin pyörimään koko päivän ajan, ja se tuntui niin kovin hyvältä ja kotoisalta. Näköjään ei näin kymmenen kuukauden jälkeenkään ole päässyt vielä lähellekään sitä samaa yhteyttä, kuin vanhassa työpaikassa, ja se saa kummasti kaipaamaan vanhaa työpaikkaa. Mutta kai se sieltä aikanaan tulee! Seminaari itsessään oli myös kovin hyvä, ja tuntui myös hyvältä päästä sukeltamaan hetkeksi psykiatrian pariin, se kun on aiheena ja alana minulle edelleen niin kovin rakas. 

Mutta ei siellä uudessakaan työssä niin kovin huonosti ole asiat olleet tällä viikolla, ja väsymyksestä huolimatta yövuorot sujuivat suhteellisen kivuttomasti. Kunnes perjantaina kahdelta herätessäni (tavallista aikaisemmin, jotta sitten illallakin saa unta ja rytmin käännettyä) löysin puhelimestani tekstiviestin, jossa kysyttiin, voisinko tehdä vielä yhden yön. Koska mitään varsinaista syytä ei ollut kieltäytyäkään, lupauduin menemään töihin, jos kyseinen vuoro siirretään ensi viikolta. En muista enää Suomen systeemejä, mutta täällä ainakin on nimittäin käytössä forskjøvet vakt, eli työnantajan pyynnöstä siirretty vuoro, josta normaalin palkan lisäksi joka tunnilta lisäkorvauksen, lyhyellä varoitusajalla eli 24 tunnin sisällä tuo korvaus on 100 prosenttia eli sama kuin ylityövuorossa. 

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Olen päättänyt yrittää oppia hiukan paremmaksi vaatimaan asioita, kun lupaudun ekstratöihin, esimerkiksi vaatimaan tuota forskjøvet vaktia, jolloin oma työtuntimäärä ja kuormitus sinällään ei kasva, mutta työnantaja saa akuutin kriisin ratkaistua (esimerkiksi perjantai-ilta ja -yö kun eivät ole niitä sijaisten suosituimpia vuoroja..), win-win siis. Liian usein tulee ekstratyöt vain revittyä omasta selkänahasta. 

Ja kaikeksi onneksi tuo viimeinen yö oli ehkä leppoisin ikinä, sopivasti vähän puuhaa toki löytyi, jottei ihan koko yötä tarvitse vain istuskella, mutta ei kiirettä eikä juoksemista aamukahdeksaan asti, kuten yövuorot tuolla tuppaavat olemaan. 

Kuitenkin se, mikä viikosta on tehnyt niin hyvän, ei varmasti ole työt, vaan se, että sinne lomaan on mahtunut myös hetkiä ystävien kanssa, kovin tarpeellisia ja tärkeitä viinilasillisia, kahvikupillisia ja aamupaloja. Siinä missä paluu Norjaan usein, ja niin tälläkin kertaa, herättää ihmettelemään mitä minä täällä oikein teen, nuo hetket ovat hyviä muistutuksia siitä, miksi täällä yhä ollaan. Edelleen on vaikea uskoa, miten onnekas olenkaan ollut löytäessäni elämääni nämä ihmiset, tällä kertaa mukaan mahtui myös kahvittelu uuden kollegan kanssa, mikä puolestaan luo toivoa siitä, että myös uudessa työpaikassa vielä tulen muodostamaan hyviä ihmissuhteita ja viihtymään myös sosiaalisesti. 

Tänään on kuitenkin vuorossa kovin norjalaisesti retki metsään, ja illalla rentoutuminen leffan parissa, viimeinkin nimittäin olen löytänyt Viaplaysta sellaisen klassikon kuin Cherbourgin sateenvarjot, jota poikaystävä ei vielä koskaan ole nähnyt, ja tämä vääryys on korjattava mitä pikimmiten. Tuota elokuvaa kun on tuntunut olevan aivan mahdoton löytää suoratoistopalveluista, DVD:itä en näillä nykytekniikan laitteillani enää taida saada edes pyöritettyä.

Ja rentoutumista tarvitaan, sillä huominen työpäivä jännittää minua varsin paljon: suunnitelmissa on nimittäin perehdytys ansvarsvakt'iin, johon toki vanhassa työpaikassa olin tottunut, mutta uudessa se tuntuu hiukan liian aikaiselta, en koe tuntevani systeemejä vielä läheskään niin hyvin kuin haluaisin. Kaiken huipuksi on huomenna myös syntymäpäiväni, päivä josta en ole näin kolmenkympin ylittäneenä enää kovinkaan innoissani, päinvastoin, tuo surkea perehdytyspäivä siis tuntuu kunnon pisteeltä ii:n päällä tekemään päivästä vähintäänkin raskaan. Mutta ehkä se onnistuu viemään huomion kaikesta syntymäpäivän provosoimasta ikäangstista ja "mihin minä oikein olen elämäni tuhlannut" -ajatuksista, ainakin työpäivän ajan. 

Ihanaa, rentouttavaa sunnuntaita!

<3: Aino Katri

Mainos
Mainos