Viimeinen

Ja niin vierähti sekin kuukausi, niin kuin aika tuntuu nykyään tekevän, yhtäkkiä ja huomaamatta. Tänään on tullut aika kirjoittaa tänne blogiin viimeisen kerran. 

Ja niin kuin monesti suurten muutosten kynnyksellä, ovat tänäänkin tunteet varsin ristiriitaiset. Odotan innolla vapautuvaa vapaa-aikaa, sitä ettei tarvitse enää miettiä postausaiheita ja stressata kuvien ottamisesta. 

Samalla tiedän, että tulen kaipaamaan kirjoittamista, tulen kaipaamaan teitä. Tulen kaipaamaan sitä, että saan jäsentää ja pukea ajatukseni sanoiksi, että joku jossain saa lukea ja kenties samaistua omiin kokemuksiini. Blogivuosien varrella, kaikesta virtuaalisuudesta huolimatta, kaikkein tärkeintä jälleen kerran nimittäin ovat olleet ihmiset. Saamani palaute, jokaikinen kommentti, ne ovat olleet syitä jatkaa elämänsä jakamista täällä. 

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Ja kaikkein parasta ovat olleet ne ihmiset, jotka blogin kautta ovat löytyneet "oikeaan" elämääni. Blogikollegani Rayan on yksi heistä - ihminen, johon tuskin koskaan olisin arjessani törmännyt, jonka kanssa kuitenkin tekstien kautta tajusi kolahtavan. Olen iloinen saadessani seurata Rayanin matkaa omien unelmiensa perässä, haaveenani on päästä ensi syksynä vierailemaan hänen luonaan Ohiossa (ettäs tiedät Rayan!). ;)

Ja tärkeimpänä se yksi: suomalainen opiskelijanainen, joka aikanaan kysyi minulta työpaikkavinkkejä blogiini törmättyään. Little did I know, että tuosta naisesta tulisi vielä yksi tärkeimpiä, rakkaimpia ystäviäni ikinä. Sielunsisareni, tukipilarini, taistelutoverini norjalaista byrokratiaa ja muutosvastarintaisuutta vastaan. Ihminen, jota ilman täällä ei mistään tulisi kyllä mitään, olisin aikoja sitten jo pakannut tavarani ja ottanut ensimmäisen lentokoneen Suomeen. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että blogini kautta tiemme saivat kohdata. 

Kiitos myös jokaiselle teistä, jotka olette seuranneet matkaani, olkoon se sitten ollut satunnaisesti tai alkuaskeleista saakka. Kiitos jokaisesta kommentista ja kannustuksen sanasta, jokainen niistä on ollut minulle tärkeä. 

Eikä lainkaan vähäisimpänä: Suuri kiitos Tehy-lehdelle kolmen vuoden yhteistyöstä, tuesta ja kannustuksesta! Kiitos, että sain mahdollisuuden liittyä näin mielettömien tyyppien joukkoon kirjoittamaan blogiani. 

Ihanaa, rauhallista joulunaikaa teistä jokaiselle! 

<3: Aino Katri

 

 

Mainos
Mainos