Kuvat Suvi Björkqvist

Eikö siitä koskaan toivu?

Ajattelen omalla kohdallani tänä päivänä, että ruokaan ja syömiseen kohdistuva negatiivinen riippuvuus tulee aina olemaan elämässäni läsnä. En usko, että hallitsemattoman ja pakonomaisen syömisen "tarve" koskaan poistuu 100 %:sti minusta. Se on ikään kuin "krooninen sairaus", jonka kanssa pärjäilen välillä paremmin ja välillä huonommin. Välillä on pidempiäkin hyviä ajanjaksoja, ja sitten taas niitä hankalampia kausia. Syömisen hallintaan kun vaikuttavat niin kamalan monet elämän asiat ja tilanteet, kuten stressi, mieliala, väsymys, ruokaympäristö, lomamatkat, ympärillä olevien ihmisten syöminen jne. Listaa voisi jatkaa pitkälle.

 

 

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Olen kuullut joskus ongelmasta kärsivien toteavan, että päihdeongelmaisilla riippuvuudesta irtaantuminen on niin kadehdittavan yksinkertaista. Käyttö lopetetaan kokonaan, eikä riippuvaiselle mahdottomalta tuntuvaa kohtuutta tarvitse enää edes yrittääkään. Käyttö "vain" lopetaan. Niin, toki se että päihderiippuvainen ylipäätäään löytää oman pohjansa ja haluaa raittiutta on pitkä ja kivinen tie. Usean kohdalla pohja ei löydy koskaan. Mutta sitten kun se löytyy, niin itse aineen kanssa toimiminen muuttuu yksinkertaiseksi. Sitä ei enää käytetä ollenkaan.

 

Syömistä ei luonnollisesti voi lopettaa kokonaan. Sen kanssa on pyrittävä opettelemaan kohtuutta ja pidättyvyyttä. Ei voi myöskään tehdä kuten raitistuva päihdeongelmainen voi. Ei voi etsiä kumppania joka ei syö, ei voi olla pitämättä ruokaa kotona, eikä voi yrittää minimoida paikkoja joissa muut syövät ;). Asiaa tietenkin helpottaa, jos on sinkku ja ostaa kotiinsa ainoastaan itselleen "turvallisia" ahminnan/napostelun halua herättämättömiä ruokia, syö kaavamaisesti ja pyrkii käymään mahdollisimman harvoin paikoissa, joissa muut syövät herkkuja ja itselle hankalia ruokia. Niinpä, kuulostaa tosiaan aika hankalalta sekin. Useat ihmiset kun nimittäin haluavat perustaa perheen, käydä juhlissa ja tavata ystäviä erilaisissa ruokaympäristöissä ;). On siis vain jotenkin tultava ruoan kanssa toimeen.

 

 

On siis hyväksyttävä. Hyväksyttävä se, että erilaiset elämän asiat ja tilanteet aiheuttavat välillä ongelmia syömiseen hallintaan. Hyväksyttävä se, ettei ehkä koskaan voi täydellisesti toipua. Toipua ainakaan siinä mielessä, että syömisen hallinta ja ruokailu muuttuisivat täydelliseksi, aina ja joka tilanteessa. Lopullisesti.

 

Omalla kohdallani ajattelen, että toipuminen voisikin tarkoittaa sitä, että hyväksyy tämän riippuvuuden itsessään ja pyrkii elämään sen kanssa parhaansa mukaan päivä kerrallaan. Ei murehdi menneitä eikä tulevia syömisiä. On itselleen armollinen, pyrkien kuitenkin parhaansa mukaan kohtuulliseen syömiseen, tänään.

 

Lue lisää minusta ja blogistani postauksesta: Kuka Suvi Björkqvist? Mikä Askeleita-blogi?

Seuraa Askeleita-blogia Facebookissa.

Instagramista löydyn nimellä suvi_askeleita.

Mainos
Mainos