Karkiton, ei herkuton

Olen aiemminkin kirjoittanut, etten syö ollenkaan karkkia, suklaata enkä perunalastuja. Jätin ne pois "ohjelmistosta" reilut kaksi vuotta sitten, kun kyllästyin tuolloin perjantaisin pitämäni herkkupäivän aiheuttamaan ällöön oloon. Ison karkkisäkin mättämisen jälkeen tuli sekä fyysisesti että henkisesti paha olo. Muutaman karkin syömisestä kerralla taas en kokenut saavani mitään iloa. Mitä hyötyä on syödä vaikkapa pari karkkia kerralla? Eikö se ole vain itsensä kiusaamista? Tekee sitten vain lisää mieli.

 

Näissä tunnelmissa nämä tietyt naposteluherkut sitten jäivät, enkä ole syönyt niitä viime kevään yhtä kokeilukertaa lukuunottamatta enää ollenkaan. Oikeastaan en edes mieti koko asiaa enää kovinkaan usein. Olen vain "päivä kerrallaan" syömättä niitä, enkä ole tehnyt mitään loppuelämän päätöstä sen kummemmin. Tuskinpa joka perjantaisen "sokeri- ja väriainelastin" pois jättämisestä on terveydelleni ainakaan mitään haittaa ollut. Asia on siis minusta kaikin puolin ihan jees ja omalle hyvinvoinnilleni hyvä juttu.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

 

 

Tämä ei kuitenkaan tarkoita etten söisi mitään herkkuja. Ei se niin mustavalkoista ole. Esimerkiksi eilen söin Korpilahden satamassa käydessämme mangomeloni jäätelötötterön kahvin kanssa. Tällaisissa tilanteissa herkuttelu kohtuudella on ihan hyvä ja hauska juttu. Ei tule mieleenkään lähteä ostamaan tiskiltä montaa jäätelötötteröä kerralla ;).

 

Joskus jotain yksittäistä ihmistä on tuntunut ihmetyttävän karkittomuus ja suklaattomuus. Ihan kuin se olisi jotain "fakiiri" toimintaa. Liiallista tiukkuutta. Itse taas en näe asiaa niin ihmeellisenä juttuna. Sitä paitsi, paljon oleellisempia asioita elämäntapamuutoksessani ovat mielestäni olleet pyrkiminen armollisuuteen omaa kehoa kohtaan, rankkojen laihdutusten lopettaminen sekä itsensä hyväksyminen. Pyrkimys asettaa hyvinvointi ulkonäöllisten seikkojen edelle. Pyrkiminen eroon sen ajattelemisesta, että mitä muut ihmiset ajattelevat ja täytänkö ulkopuolelta syötetyt ulkonäkö-, painoindeksi- ja vartalovaatimukset.

 

Niin. Tärkeintä on tosiaankin hyvinvointi. Kuinka syödä tänäänkin niin, että voin sekä fyysisesti että henkisesti hyvin? Vain minä itse voin määritellä oman hyvinvointini tarpeet ja sen mihin sitoudun, ei muut ihmiset eikä yleiset suositukset tai muiden näkemykset.

 

Lue lisää minusta ja blogistani postauksesta: Kuka Suvi Björkqvist? Mikä Askeleita-blogi?

Seuraa Askeleita-blogia Facebookissa.

Instagramista löydyn nimellä suvi_askeleita.

 

Mainos
Mainos