Penaalin terävin kynä - Se olet SINÄ! Kuva: Pixabay

#173: Opiskelijaelämää

Mä ajattelin jatkaa tarinoiden parissa nyt alkavalla viikolla, HybridiHoitajan blogissa numero 174.

Ajattelin kirjoittaa opiskelijan elämästä. Vaikka en hetkeen ole ollut opiskelijana, olin sitä kuitenkin "muutama vuosi sitten" yhteensä 5,5 vuoden ajan. Ja jos aikuisopiskelut laskettaisiin mukaan, olen ollut opiskelija noin 7,5 vuoden ajan. Vaikka en minä sitä aikuisopiskelua oikein tuohon samaan laske kuin nuorempana päätoimisena opiskelijana "lusittua" 5,5 vuotta.

En ole hetkeen siis ollut itse opiskelijana sikäli, että olisi joutunut esimerkiksi työharjoittelupaikkaa etsimään. Tiedän edellisien opiskelijoitteni myötä sen, että nykyään ei enää soitella että "moi, pääsenkö teille harkkajaksolle" vaan käsittääkseni kaikki (korjatkaa, jos olen väärässä!) harjoittelut menevät JobStepin kautta. 

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Vaikka esimerkiksi harjoittelupaikan hankkimisen teknisestä puolesta en ehkä tiedäkään viimeisimpiä tietoja, on asioita jotka eivät muutu. Se on se pieni jännitys ennen ensimmäistä harjoittelupäivää: Minkälainen ohjaaja minulle tulee? Mitenkä muu henkilökunta ottaa minut vastaan? Osaankohan mä mitään? Mä tiedän, kaikki eivät näitä asioita spennaa mutta mä spennasin ainakin vähän. Tietysti tarkoituksena oli hoitaa hommat niin hyvin kuin vain taitaa! 

Mä tykkäsin olla opiskelijan ohjaaja. Annoin vastuuta, koska uskon siihen että vastuun antaminen kasvattaa. Pidän opiskelijaa tasavertaisena työkumppanina, usein ajattelin opiskelijaa omana henkilökohtaisena työparinani. Kuten jo valmistuneissa työkavereissa, on opiskelijoissakin tietysti taito- / tietotasojen suhteen eroa ja ohjaajan tehtävänä on huomata miten paljon vastuuta ja itsenäisyyttä voi ja kannattaa ohjattavalleen antaa. Tietysti ohjaajan tehtävä on nimensä mukaisesti ohjata, eikä opiskelijan voida olettaa olevan "valmis työntekijä" vaan saavan harjoittelujaksoltaan - noh, harjoitusta. Toki on heitäkin, ketkä jäävät suoraan harkkapäivän jälkeen iltavuoroon sijaiseksi. Mä katsoisin, että jos noin jaksaa tehdä niin se kyllä tukee ihan hyvin myös sitä opiskelupuolta.

Torstaina siis jatkuu tarinointi. Tarina sijoittuu tietysti päivystyspolille, jonne mä tuon harjoittelujaksoaan aloittamaan nuoren miesopiskelijan. 

Kommentteihin voisitte kirjoittaa jo nyt ajatuksianne nykypäivän sh-opiskelijan riemuista ja suruista. Pysyy minullakin tiedot ajan tasalla :)