Isänpäivälahja vuodelta 2010 yhä hyötykäytössä.

#187: Isänpäivä.

Isänpäivä.

 

Monen monituista vuotta menikin niin, että isänpäivänä olin töissä. Joskus olin aamuvuorossa, joskus iltavuorossa, joskus oli lauantai-sunnuntai -yövuoro, eli otin vastaan onnentoivotukset aamulla ennen kuin kävin nukkumaan yövuoron jäljiltä.

 

Silloin lapset olivat pieniä ja lahjat hellyyttäviä. Sänkyyn kannettiin iskälle ihmeteltäviksi, itsetehtyjä puu- ja kangaskäsitöitä ym. "Oi kuinka hieno! Ai että, kyllä iskä tätä tarvitseekin!", ihasteltiin omatekemää käsityötä, jonka reunasta pilkotti liimaköntti tai langanpätkä. Hienoja ne olivat silti, koskapa rakkaudella tehtyjä. On muuten vieläkin mulla käytössä tyttären 7 vuotta sitten tekemä puinen avaimenperä jossa lukee "ISI". Sillä on kätevä avata esimerkiksi auton kurainen takakontin luukku.

 

Tänään murrosikäisten lasteni vastaanotto oli, noh, erilainen. "Ainii sul on tänää sellai isänpäivä. No onnee", oli tyttären lakoninen, mutta epäilemättä rakkaudella sanottu lausahdus eli onnittelu. Pojan onnittelu oli lahjapussukan ojentaminen moninaisin saatesanoin, eli "tossa".

 

Kyllähän mä tiedän. Ei se tossa iässä ole niin helppoa olla monisanainen ja runoileva onnentoivottaja. Pitää vaan osata löytää se varsinainen onnentoivotus tuosta sanattoman viestinnän ja lyhytsanaisuuden  yhdistelmästä.

 

Moni isä, isi, iskä on tänään aamulla ollut töissä ja vastaanottanut onnentoivotukset joko WhatsApp'illa tai töiden jälkeen myöhemmin päivällä. Jotkut hoitaja-isit ovat olleet aamuseitsemästä iltaan, puoli kymmeneen saakka töissä, eikä mahdollisuutta onnentoivotuksiin "livenä" ole. Joillakin ei isää enää ole, tai ole pitkään aikaan ollutkaan. Joidenkin isät taistelevat hengestään, ovat sairastuneet vakavasti. Kaikkia teitä minä myös mietin tänään.

 

Mietin myös, että kyllä me suomalaiset isät olemme kuitenkin aika hieno porukka. Luotettava, jämäkkä, lempeä ja tarvittaessa jämäkkä miestyyppi. Vaikka nykyään halonhakkuu ja ruoan metsästäminen perheelle ei olekaan juuri missään taloudessa tarpeellinen päivittäinen teko, me isät huolehdimme osuutemme toisella tavalla.

 

Ja väittäisin, että olemme teille äideille juuri oikea elämänkumppani sekä marraskuun loskaisena maanantaina sekä heinäkuun kuumana perjantai-iltana. Arjessa ja juhlassa, surussa ja ilossa. Suomalainen isä johon voi luottaa.

 

Olen niin iloinen, että olen isä. Minun elämässä on kaksi omaa ja kolme "bonuslasta" (uusioperhe). Minä olen isä, joka osaa korjata tietokoneen, polkupyörän ja hoitaa haavat ja kurkkukivun - sellainen moniosaaja-isi minä olen. Ja ylpeä siitä!