Life is a Highway. Kuva: Pixabay

#192: Oman itsensä muuttaminen.

Ja perhana.

Sehän on hankalaa!

Itse kun on itsensä pahin vastustaja. On sitten kyse painon pudotuksesta, tupakoinnin lopettamisesta, liikunnan aloittamisesta pitkän tauon jälkeen… Perhana että se on vaikeaa! Muille ihmisille on helppo sanoa -hoitajana varsinkin- että ei kannata polttaa tupakkia, kannattaa syödä terveellisesti ja harrastaa liikuntaa. Ja samalla itse näyttää esimerkkiä miten ei kannata tehdä…

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Edellisen blogin (#191: Poissa hoitotyöstä) jälkeen eräs kaveri pyysi facebookissa, että "voisitko nyt pliis kertoa mitä ne muutokset sitten ovat mitä sä teit omassa elämässä". No voinhan mä kertoa. Ne vaan kuulostavat perhanan tylsiltä, kliseisiltä sanonnoilta joita instagram ja jääkaappimagneetit ovat pullollaan.

Niissä kaikista kliseisimmiltä kuulostavissa elämänviisauksissa, "motivaatiotauluissa", niissä piilee totuus.

"Tee muille kuin haluaisit itsellesi tehtävän"

"In order to succeed, we must first believe that we can"

"If you can dream it, you can do it"

Näitä on paljon. Höpö höpöä. Turhanpäiväistä huulien heiluttelua!

Niinkö?

Ei ole. Mä olen sitä mieltä, että jos itse itselleen hokee joka päivä positiivisia viestejä, tsemppaa itseään "you can do it!" -henkeen… Se mentaliteetti alkaa toteuttaa itseään! Kiittää itseään, tsemppaa itseään, ajattelee että "I can do it!" sen sijaan että ajattelisi "mikä minäkin luulen olevani". Tervehtii muita hymyllä, tai edes tervehtii. Sekin riittää monesti. Hyvä ja iloinen olemus tuo paljon enemmän mukanaan kuin murjotus, tyly käytös ja jopa vittuilu (pardon my french).

(Tietysti aina ei voi olla iloinen. Kaikesta ei voi nauttia. Ei pidäkään! Elämä on elämää ja välillä itkettää ja tulee takaiskuja. Mutta monesta asiasta voi olla kiitollinen ja iloita!)

Mietin usein sellaista vertauskuvaa, että jos makaat loukkaantuneena maassa - Auttaako sinua nousemaan ylös se, että joku potkii sinua kylkiin? Ei auta. Jonkun täytyy auttaa, nostaa, tehdä jotain positiivista haukkumisen ja potkimisen sijaan. Tiedän, on myös mahdollista, että joku voi ajatella tästä potkimisesta sisuuntuvansa ja nousevansa ylös vahvempana kuin koskaan. Mutta mä uskon, että auttava käsi ja positiiviset teot auttavat maassa makaavaa loukkaantunutta enemmän kuin haukkuminen ja potkiminen.

Lisäksi tässä itsensä muuttamisessa pätevät aivan yksinkertaiset elämän säännöt: 

- Kiva on kivempaa. Ole siis kiva

- Hauska on hauskempaa kuin murjottaminen. Ole siis hauska ja pidä hauskaa

- Nautinto on kivempaa kuin tuska. Nauti!

- Ilo on mukavampaa kuin suru. Iloitse omasta ja muiden onnesta! (Älä ole kateellinen! Kateus on pahasta. Iloitse mielummin toisten(kin) ihmisten onnesta! Jaettu ilon on vähintään kaksinkertainen ilo

- Jos ilahdut jostain, näytä se! 

- Jos joku ihminen ilahduttaa sinua, sano se hänelle. Kehu!

- Pyydä ja anna anteeksi. 

- Osaa osoittaa ja vastaanottaa tunteita - Rakkautta, kehuja (ilman vaatimattomuutta, kursailua) mutta myös kritiikkiä!

(Sanon tähän nyt vain näitä positiivisia juttuja, koska niitä meidän suomalaisten on huomattavasti vaikeampi ilmaista kuin kritiikkiä ja negatiivisuutta)

Olin itse ennen myös semmoinen toisenlainen. Noh, kutsuin itseäni realistiksi. Suomalainen inhorealisti, joka siis oikeasti on kyllä realismia mutta on hyvin häilyvän pessimismin ja realismin rajan toisella puolella. Muka sillä paremmalla puolella luulee olevansa. Kai sitä sitten tapahtui iän mukana jotain kypsymistä, rauhoittumista. Tajusin, että todella paljosta saa olla kiitollinen kun on katto pään päällä ja ruokaa syödäkseen.

Ystäväni H - Mitäkö mä tein, mitä tietoisia valintoja itsessä ja elämässä? Kuulostaa yksinkertaiselta mutta on tosi elämässä vaikeaa - Mä muutin omaa ajattelua. Päätin ajatella asioista ja ihmisistä niitä parempia puolia, tietoisesti kehittää itseäni sekä ammatillisesti (etsiä tietoa, osallistua keskusteluihin aktiivisesti, tehdä tietoisia asennemuutoksia). Siihen, että tämä on mahdollista, vaikutti hyvin moni asia. "Suotuisat olosuhteet", sanoisi lentäjä tai kalamies.

Päätin, että en ole enää "vaan hoitaja", päätin että olen asiantuntija ja oman elämäni rokkitähti. "Tekee mitä tahansa niin aina tulee sanomista", niin kannattaa sitten tehdä asiat isosti, asenteella ja nautiskellen kuitenkin!

"Life's like a road that you travel on
When there's one day here and the next day gone
Sometimes you bend, sometimes you stand
Sometimes you turn your back to the wind
There's a world outside every darkened door
Where blues won't haunt you anymore
Where the brave are free and lovers soar
Come ride with me to the distant shore
We won't hesitate, break down the garden gate
There's not much time left today

Life is a highway
I want to ride it all night long
If you're going my way
I want to drive it all night long"

- Tom Cochrane: Life is a Highway