The Road Ahead. Kuva: Pixabay

#193: Vuoden pimeintä aikaa.

Pyyhkijät tekevät nöyrästi työnsä.

Yhtä nöyrästi yrittää työnsä tehdä ihminen, jonka matkantekoa pimeässä ja mustassa maailmassa pyyhkijät avustavat parhaansa mukaan.

Maanantaiaamu sateisessa Etelä-Suomessa ei ole niitä innostavimpia aikoja vuodesta. Ihmistä väsyttää luonnostaankin tämänmoisissa olosuhteissa kun valoa ei ole nimeksikään tarjolla. Ei tarjota sitä auringonpaistetta, joka vuosi vuodelta tuntuu olevan keski-ikäistyvälle ihmiselle yhä tärkeämpää. D-vitamiinin syön purkista, mieluiten nauttisin sen taivaalta.

Säästä valittaminen lie meidän aikuisten, tai ainakin keski-ikäisten ja vanhusten itseoikeus. Järkikin sanoo, että jos säät eivät kelpaa niin muuta pois! Muuta jonnekin, missä aurinko paistaa ja palmut huojuvat tuulessa. Miten tuo joskus niin kaukainen haave tuntuukin vuosi vuodelta aina vaan toteutuskelpoisemmalta idealta!

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Automatkalla on aikaa mietiskellä. Jos en kuuntele Yle Puhetta tai YLEX Aamushowta, laitan radion kiinni ja mietiskelen. Tänään radio on kiinni. Pimeä tie, edessä vilisevät tieviivat ovat jollain oudolla tavalla rauhoittavaa katseltavaa. Itse asiassa tykkään ajaa autolla pimeällä tiellä. Siinä on jotain rauhoittavaa ja meditatiivista. Maisema vaihtuu mutta auton sisällä tunnelma on rauhallinen.

Mietin, että miksi ihmeessä lapsille aina tulee sanottua, että "keksisitte jotain muuta tekemistä kuin Pleikka ja kännykän tuijotus sisällä.

"Menisitte ulos joskus!"

"Mitä siel muka on tekemist tolla kelillä?"

"No kyllä mekin jotain keksittiin kun oltiin teidän ikäisiä! Rakentakaa vaikka maja!"

Hah. En usko tuohon itsekään. En varmasti lähtenyt tuossa iässä ulos pimeään, sateiseen +2c keliin rakentamaan majaa. Saattaa olla, että katsoin telkkaria vai VHS-nauhalta piirrettyjä silloin vuonna 1989. Joten ei voi jälkikasvua moittia päätöksestä pysyä sisällä mielummin kun lähteä "raikkaaseen ulkoilmaan".

Saavun moottoritielle vievälle rampille. Vauhti kiihtyy huimaan 100km/h lukemaan. Paljon on porukkaa taas matkalla samaan suuntaan - Pohjoisesta etelään, töihin.

Mäntsälä-Helsinki -välillä ehdin vielä miettiä paljon asioita, muun muassa lasten kouluun menoa. Jaksamista vaatii heilläkin, herätä ja kulkeutua kouluun pimeässä vesisateessa.

Taitaa mennä koko Suomella tämä aika vuodesta, pimeä joulukuun alku, vähän puolitehoilla. Eikä se ole väärin.