Leikkurissa mä työskentelin 2008-2010 vuosina. Kuva: Pixabay

#280: Työpaikkani

Tänään mietiskelin syysauringon paisteessa istuskellessa, että missä kaikkialla sitä on ollutkaan töissä. Tähän ajattelurupeamaan mut kai johdatti jostain etäältä kuulunut ambulanssin hälytyssireenin ääni sekä jatkopohdinnat tästä edeltävästä blogikirjoituksestani numero 275

 

Mä tein ensimmäiset kesäsijaisuuteni kesällä 1996 Lahden Kaupunginsairaalassa Kirurgian osastolla. Lahden Kaupunginsairaalassa (LKS) oli silloin vielä erikoissairaanhoidon osastoja, pari vuotta tuosta myöhemmin taisivat nuo osastot siirtyä Keskussairaalan toiminnoiksi. Olin samassa talossa myös sisätautien osastolla, jossa opin erityisen paljon diabeteksen hoidosta. On muuten alue, josta et varmasti ikinä ole liian hyvin perillä (on ollut yksi isoimpia osa-alueita ja opittavia asioita, diabetes, sen hoito ja lieveilmiöt).

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

 

Sen jälkeen kun valmistuin 1996 lähihoitajaksi, tein kesäsijaisuuden ensimmäisenä sh-opiskeluvuotena 1997 kesällä Diakonialaitoksen vuodeosastolle. Siitä ei ole juuri muuta erityistä jäänyt mieleen kun se, että mulla jäi sormet erään potilassängyn laidan väliin. Tiedättekö, se semmoinen metallinen, haitarimainen laita joka laskee alas vaakatasossa. Ja sinne jätti nuori JJ nakit väliin ja sattui niin perhanasti. Työpäivä jäi kesken ja lähdin puhaltelemaan sormia kotiin. 

 

Sh-opiskelujen aikana oli Suomessa menossa taloudellisen taantuman eli laman jälkimainingit. 1997 oli aivan älyttömän vaikea saada töitä, edes keikkaa. Mä muistan soittaneeni Päijät-Hämeen Keskussairaalan työhönottoon monen kuukauden ajan alkaen kesästä 1997, viikottain. Pitkään sanottiin ei-oota, mutta viimein sitten lokakuussa 1997 tärppäsi. Sain keikan Keskussairaalasta! Ai että olin ylpeä ja iloinen. Keikka oli yövuoro, Naistentautien osastolle. Olihan se jännä paikka tietysti parikymppiselle nuorelle miehelle, kätilön kanssa työparina Naistentautien osaston yövuorossa...

 

Sen jälkeen onneksi alkoi keikkaa tulla. Tein sh-opiskelujen aikana paljon keikkaa sekä neurologian-, sisätautien- että kirurgian osastoille. Välillä väsytti koulupäivien aikana luennoilla niin, että myönnän ehkä ottaneeni pienet torkut siellä takarivissä. I was young and I needed the money!

 

Valmistuin vuonna 2000. Vuosituhannen ensimmäinen erä sairaanhoitajia! Tuntui upealta. Vuosi 2000 tuntui silloin jotenkin niin futuristiselta, mutta siitäkin on jo 18 vuotta, härregyyd! 

 

Pisimmät sijaisuudet tuossa vuosituhannen vaihteen kumpaakin puolta (eli ennen ja jälkeen valmistumisen) tein psykiatrian vastaanotto-osastolla sekä terveyskeskuksessa, sairaanhoitajan vastaanotolla täällä Lahessa. Psykiatria sekä tk olivat kumpikin todella, todella opettavaisia paikkoja. Näistä töistä saadusta kokemuksesta on ollut uran myöhemmässä vaihessa niin paljon hyötyä, todella useassa eri tilanteessa ja usealla eri osastolla / yksikössä!

 

Psykiatrian ja tk:n jälkeen mä menin armeijaan. Päivystin siellä lääkintämiehenä yksin koko varuskuntasairaalan osastoa! Sain tehdä niin, koska olin laillistettu ammattihenkilö. Intin jälkeen mä sain viran neurologian osastolta. Muistatteko? Vielä kun oli virkoja ennen toimia, se oli vuotta 2003 se. Työskentelin neurolla vuoden, kartutin kokemusta neurologian alalta. Siitä(kin) kokemuksesta on ollut paljon paljon hyötyä uran myöhemmissä vaiheissa. Neurologiasta kehittyi jollain tavalla yksi lempialueistani mulle. Myöhemmin oon pystynyt hyödyntämään neuron oppeja mm. päivystyksessä ja ensihoidossa.

 

Työvuosia ja kokemusta on kertynyt sen verran, että niistä riittää kerrottavaa useaan eri blogipäivitykseen. Jatketaan siis ensi viikon loppupuolella, HybridiHoitajan blogi #281 jatkaa tästä! 

 

Mukavaa alkuviikkoa, ystävät ja kylänmiehet! :) 

 

Mainos
Mainos