Pieni kuoppa tiessä. Siitä se sitten lähti. Kuva: Pixabay

#284: Hauras elämä.

Vähän niinkuin tuossa kuvan autossa.

 

Pieni kuoppa tiessä. Siitä se sitten lähti. Liekö pieni hiushalkeama pyörän ripustuksissa, halkesi katkipoikki ja pyörän tuenta petti. Vauhtia 83km/h, liukas tie mutta vain siitä kohden missä auto lähti hallinnasta.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos



Ojanpenkka. Muuten aukeaa ja tasaista auton vaikka pyöriä kymmenen kertaa katon kautta ympäri eikä ole esteitä fysiikan lakien toimia massan ja nopeuden osalta. Ei ole muutoin, kuin se yksi ainoa iso kivi ja puu juuri siinä kohtaa johon auto luisun ja pyörähtelyjen jälkeen päätyi. Että pitikin sattua. Sattua.

 

Pään lyöminen, aivoverenvuoto, työkyvyttömyys. Toimenpiteitä, sairaalahoitojakso. Vielä viikko sitten oli menestyksekäs ura mainosalalla. Taloudellinen puoli kunnossa ja ihana perhe sekä parisuhde.

 

Siitä kehkeytyi huonojen asioiden vyöry. Rakkaus joutui koetukselle kun ei ollut enää työkykyä ja luonnekin oli muuttunut pään vamman vuoksi -noh, suoraan sanoen rasittavaksi. Teini-ikäiset lapset halusivat samalla tavalla kuin puoliso, sanoa suhteet irti isäänsä. Vammautumisen jälkimaininingeissa olin sietämätön isä sekä puoliso. Ohessa kehittynyt päihderiippuvuus ei tähän asiaan tuonut ainakaan helpotusta. Eipä siitä voi ex-puolisoa moittia, että hän ei jaksanut nuorehkona ihmisenä ottaa kontolleen tämän kaltaista loppuelämää. Jos olisin pystynyt, olisin varmasti sanonut hänelle, että "älä tuhlaa aikaasi minun kanssa". Rasittava juoppo joka ei tarjoa perheelle enää toimeentuloa eikä tukea tai turvaa. Ei sellaista jaksa toinen ihminen katsella.

 

Olisikin mennyt vaikka liikuntakyky kokonaan, olisi ollut hankalampi alkoholisoitua. Ehkä olisivat välitkin perheeseen säilyneet.

 

Nyt olen koditon, työtön ja perheetön. 

 

Fiktiivinen tarina, onneksi. Kuvitteellinen kertomus siitä miten pienestä elämä on kiinni. Miten perhanan pienistä asioista voi muodostua huonojen asioiden virta, jossa huonot asiat kertyvät lumipallon lailla isoksi, hallitsemattomaksi kokonaisuudeksi. 

 

Älä ikinä kohtaa toista ihmistä, esimerkiksi koditonta tai juopunutta ennakkoluuloisesti ja syrjien. Et luultavasti tiedä hänen tarinaansa, etkä muista ajatella että hänkin on jonkun lapsi, kanssaihminen. Tarjoa vaikka kuppi kahvia ja sämpylä, sinulla on siihen varaa.

Mainos
Mainos