Minä vaan klikkailen ja juttuja tapahtuu! Kuva: Pixabay

#287: Tavallisia asioita, taas.

Otteita arjen helppoudesta ja sen aiheuttamasta hienoisesta syyllisyyden tunteesta.

Voi Luoja että mä rakastan Lahen vettä! Avaan hanan ja mulla on helposti vettä saatavilla. Valot lähtevät päälle valokytkimen napsautuksella, eikä tarvitse esimerkiksi lisäillä öljyä lamppuun. Internet-yhteys toimii ja mä käyn internet-yhteyden avulla mm. pankissa sekä vakuutusasioilla. Ei tarvitse lähteä syyspimeään kiirehtimään aukioloaikojen puitteissa vielä työpäivän jälkeen kaupunkiin.

(Kyllä suututtaa 2018 vuoden ihmistä, kun nettiyhteys pätkii tai on hidas. Se on arjen selviytymistaistelua!)

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Mun tarvitsee ottaa yhteys työterveyslääkäriin. On pari pikaista kysymystä, joiden takia ei kannattaisi toisen ammattilaisen aikaa viedä muutamaa minuuttia enempää. Mä käytän chat-palvelua. Ei tarvitse jonottaa, ei matkustaa kaupunkiin. Säästän noin 25min-2h ajan ja selviän tästäkin arjen tehtävästä noin viidessä minuutissa, ihan tästä omalta kotisohvalta.

Tsekataan lasten Wilmat, digitaalinen reissuvihko. Muutama positiivinen merkintä, muutama läksyunohdus. Tapahtuu lasten muistuttelu siitä, että läksyt pitää hoitaa! Tämä muistuttelu tapahtuu digitaalisesti, kumpikin teini kun on yläkerrassa luurit päässä. Työpäivän jälkeen uupunut aikuinen ei jaksa lähteä yläkertaan asiasta muistuttamaan. Tiedän, pitäisi. Mutta nyt en jaksa olla hyvä ihminen. Olen laiska ja käytän WhatsAppia. Onpa helppoa!

Miten sitä tuntuu, että jos nyt pitäisi lähteä esimerkiksi laskujen maksamisen takia varta vasten tuonne Prisman laskunmaksuautomaateille, saattaisi jäädä laskunmaksureissu tältä illalta tekemättä. Mutta niin se homma vaan hoidettiin aiemmin, muistaakseni vielä vuonna 2001. 

Digitalisaatio. Uhka vai mahdollisuus? Säästää aikaa ja tekee hommat helpoiksi, mutta mietin, että laiskistuttaakohan se meitä liikaa? Hemmetti kun osaisi löytää sen tasapainon kivikautisen ja luonnonvaistoilla varustetun modernin eräjorman ja digitalistin välillä. Olisi kumpaakin, sopivassa mittasuhteessa. Ja sitten vielä himoittu ja haluttu mies, ihana isä ja täydellinen työntekijä.

Näitä tajunnanvirran tapaan pohti digiajan Havukka-Ahon ajattelija Lahdessa 1.11.2018.

 

Mainos
Mainos