Ettei vaan tartutettaisi tyytymättömyyttä myös lapsiimme... Kuva: PIxabay

#291: Tyytymättömyyttä

Ihminen oli aiemmin tyytyväinen pienistä asioista. Tai nämä asiat vaikuttavat nyt pieniltä, mutta eivät ne silloin muutama sata vuotta sitten sitä olleet.

Tärkeitä asioita oli ruoka seuraavaksi päiväksi ja elävä tuli. Sittemmin tyytyväisyyttä lisäsi katto pään päällä sekä kenties oma lypsävä lehmä. Iloinen sai myös olla, jos lapset tai läheiset eivät kuolleet sairauteen.

1950-luvulla iloittiin limonaadista tai tikkunekuista. Vähän myöhemmin oltiin tyytyväisiä nallekarkeista. 70- ja 80-luvun nuori oli tyytyväinen merkkifarkuista, Lee tai Levis, eiks jeh?

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

1980-luvun koululainen iloitsi penaalista jossa oli paljon nappeja joita painamalla aukesi erinäisiä luukkuja. Hyvälle tuoksuva pyyhekumi tai suosikkibändin uutuuskasetti oli kova juttu. Jollain oli halvemmat korvalappustereot, joillain kalliimmat ja laadukkaammat Sony Walkmanit! Niissä oli hyvä basso! Atarin tietokone ja pari peliä, Sinclair Spectrum tai Commodore 64 tekivät 80-luvun lapsesta ja nuoresta tyytyväisen!

1990-luvun nuori oli tyytyväinen neonväreistä, CD-levystä ja Amiga- tai PC-tietokoneesta. Kun 386-prosessori ei enää riittänyt, piti saada parempaa: 486, Pentium... Kehitys kehittyy ja tyytyväisyyttä ruokitaan uusilla tuotteilla.

2000-luku toi tullessaan internetin ja sosiaalisen median. Facebookin ja Instan ilmoitukset ruokkivat meidän tyytyväisyyden tunnetta yhä useammin, yhä herkemmin. Tyytyväisyyttä pitää ruokkia yhä tiuhempaan tahtiin ja monesta lähteestä. Akun varausprosentti ei saa laskea alle kymmeneen! Missä on laturi? En voi jäädä enää sun kanssa iskä juttelemaan kun pitää päästä lataamaan puhelinta!

Lyhyitä otteita ja mietintöjä tyytyväisyydestä ja tyytymättömyydestä ja siitä, miten ihmisen tyytyväisyyttä ruokittiin satoja vuosia sitten ja nyt. Paljon on tapahtunut, mutta yhä edelleen ihminen kokee jotain uskomattoman rauhoittavaa kun istuu nuotion äärellä ja tuijottaa tulta. 

Miettikää sitä.