Baana on nuorelle vapaa ja loputon. Kuva: Pixabay

#330: Ajokortti

Auto. Se on nuorille vapauden symboli ja mahdollistaja. Eikä ainoastaan nuorille, monille meistä auto on jokseenkin välttämätön arkipäivän väline.

(Disclaimer: On toki hyvä mitä vähemmän auto saastuttaa. Sähköauto lie melko hyvä, kuulemma maakaasuauto on kokonaiselinkaarta tarkastellessa jopa ekologisempi)

Mulla vanhin lapsi saa huomenna (toivottavasti) kortin. Silloin on vuorossa inssiajo, ja se jännittää "ihan älyttömästi". Kuulostaa jotenkin niin kliseeltä kun ihmettelen, että mihin tämä aika oikein meni? Tuntuu, että aivan just vasta oli vuosituhannen vaihde ja kaikki oli niin uutta, nuorta ja futuristista. Ja nyt futuristista on aivan eri asiat kuin silloin. Ennakoiva tekstinsyöttö ei ole enää futuristista (toim. huom.).

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Poika saa kortin. On aikuinen. Mihin perhana se aika mennä lipsahti? 

Tiedän, tämä ihmettely kuulostaa siltä samalta jaarittelulta kuin mihin me keski-iässä olevat niin monesti sorrumme - Päivittelyyn. "On se ilmoja pidellyt". Mutta en meinaa ymmärtää tätä koska itse en ole vanhentunut samassa suhteessa. Olen itse pysynyt kovin nuorena, ihan korkeintaan muutaman vuoden vanhentunut.

(Haluan uskotella itselleni näin. Mutta toisaalta, siltä minusta myös monesti tuntuu)

Kyllä minä mietin ne perinteiset kelat - Olenko ollut tarpeeksi läsnä lapsilleni? Olenko ollut hyvä vanhempi? Minkälaisen sydämen kasvatuksen lapseni ovat saaneet? Jos kysyn asiaa ulkopuoliselta, niin vastaus olisi varmasti että "relaa, kaikki on mennyt ihan jees". Niin varmaan onkin, ja hyvä niin. Lapset etenevät elämässään, saavat ajokortit ja käyvät koulut loppuun. Elämä etenee normaalia uomaansa, elämä kantaa.

En siis huolestu vaikka poika huomenna ottaisi jo auton lainaan. Tai no, huolestun mä ehkä ihan vähän. Mutta auto on metalleista ja muoveista tehty, korjattava ja korvattavissa. Pojan vapaudentunnetta ja iloa ei voi rahalla mitata.

Mainos
Mainos