Elinikäinen oppiminen. Siltä ei ihminen voi välttyä. Kuva: Pixabay

#342: Hajatelmia oppimisesta

Muistan ajatelleeni monta kertaa lääkehuoneessa lääkkeitä jakaessani, että "taasko uusi geneerinen valmiste. Eikö tämä lääkkeiden kauppanimen vaihtuminen lopu koskaan?!".

Ja eihän se lopu. Ei lopu muutos ja uudistuminen maailmasta. 

Muistan ajatelleeni joskus opiskeluiden (niitä on ollut elämässä muutamakin pätkä) loppuvaiheessa, että "nyt on opiskelu loppu, ei tarvitse enää ikinä opiskella". Kuinka väärin on tuokin harhakuva! Miksiköhän sitä itselleen ihminen sellaista uskottelee? Kun minä nyt valmistun tästä sairaanhoitajaksi, ei minun tarvitse enää ikinä opiskella. Voi pojat (ja tytöt sekä kolmannen sukupuolen edustajat) kyllä täytyy! Läpi elämän täytyy ihmisen opiskella.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Täytyy opiskella ensinnäkin olemaan ihmisiksi eli avaamaan ovi toiselle, sanomaan kiitos ja anteeksi. Sitten täytyy oppia laskemaan ja lukemaan sekä mielellään jotain yleissivistystä myös. Jonkinlaiseen työhön ja ammattiin on hyvä oppia sekä myös sydämen sivistystä hankkia.

Sitten kun olet työhön opiskellut, jatkuu opiskelu työn ohessa. Melkein jokaisella alalla varmasti on omat täydennys- ja jatkokoulutustarpeensa. Hoitaja tekee töitä ihmisen ja ihmisen terveyden ja sairauksien parissa, niissä riittää opiskeltavaa elämän ajaksi. Myös lääkitys ja lääkintälaitteet ja muu terveydenhuollon teknologia - Voi kuulkaa, riittää opiskeltavaa niissäkin. 

(Ihminen on muuten mielenkiintoinen, ihmisen tarina vielä mielenkiintoisempi)

Niin sitä minä vaan, että ihan turhaan huomaan ajatelleeni, että "nyt se opiskelu onneksi loppuu". Kun ei se lopu! Se jatkuu täydennyskoulutusten ja työssä oppimisen myötä joka ikinen päivä. Turhaan sitä vastaan taistelee, tai ajattelee oppimisen loppuvan NYT! Oppiminen ja hengittäminen, ne jatkuvat niin kauan kuin elämää on.

Hyvää viikonloppua ja oppimismyönteistä elämää toivoen,

HybridiHoitaja JJ

Mainos
Mainos