Ammattitaito, persoona... Virtuaalista valuuttaa? Kuva: Pixabay

#353: Tärkeää työtä

Monesti hoitaja tai lääkäri (kuten myös pelastusalan ammattilaiset ja poliisi) kuulevat asiakkaalta tai potilaalta lausahduksen "teet tosi tärkeää työtä". 

Se on tietysti kiva kuulla. Riippuen siitä, onko kyseisen lauseen kohde kyynikko vai positivistis-realistinen hahmo, saattavat ajatukset vaihdella kaikkea väliltä "yeah, right" ja tyytyväisyydentunne. Uskoisin, että meistä hoitajista jokainen tietää tekevänsä tärkeää työtä, mutta toki sen kuuleminen on aina (ainakin minun mielestäni) ilahduttavaa. Olisihan melko ikävää kuulla vastakkainen lausahdus, "teet ihan turhaa työtä".

Joskus sitä tietysti kokee tekevänsä siinä tärkeässä työssäkin turhia työtehtävän osasia. Esimerkiksi, laitat kovin päihtyneelle potilaalle kipsin jonka elinikä potilaan raajassa on ehkä noin vuorokausi. Uutta kipsiä laittaessa saatat saada palkkioksi vielä kiroamista, haistattelua tai sylkemistä. Onneksi ammattimainen hoitaja tietää, että "tämä kuuluu asiaan". Eivätkä onneksi kaikki potilaskohtaamiset ole näin epäkiitollisia.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Kiitos ja kehu tehdystä työstä on kiva kuulla. On paljon asiakkaita ja potilaita, ketkä osaavat myös erottaa sen milloin joku asia on hoitajan syy, milloin ei. Esimerkkinä päivystyksen ruuhka tai leikkaussaliin pääsemisen viivästyminen. Monet ihmiset ovat niin laajakatseisia, että osaavat ajatella asian -ei kiusantekona itseä kohtaan- vaan laajempana prosessina. Monesti kuitenkin saa esimerkiksi päivystyksessä kuulla moitteita, että "hoitaja istuu vaan koneella ja potilas odottaa". Kovin hankala on lähteä päivystysprosessia juurta jaksain selittämään tässä vaiheessa, syytä sille miksi hoitaja istuu nyt koneen ääressä. 

Tärkeää työtä siis. Kyllä mä ajattelen asian sillä tavalla, että kun käsikynkässä talutan vanhemman tai muutoin heikkovointisen kansalaisen vessaan, teen tärkeää työtä. Mikä voikaan olla jalompaa kuin auttaa toista ihmistä, auttaa heikompaa. 

Hoitotyössä ja lääketieteessä tehdään joka päivä perhanan hienoja sankaritekoja, joista ei paljoa puhuta. Suihkutus, puhtaat vaatteet, parranajo, haavahoidot, elvytys, aneurysman korjaus... Ihmisiä autetaan ja pelastetaan joka päivä. Superpowers!

 

Kommentit

Käyttäjän Kollega kolmonen kuva

Itse olen usein saanut tämän määritelmän kun kerron ammattini. Käsikirjoitus menee suunnilleen näin: vastapuoli kiinnostuneena ja innostuneena kyselee tarkemmin olettaen minun olevan jossain jännittävässä ja mielenkiintoisessa tehtävässä, ainakin varmaan edes erikoissairaanhoidossa töissä. Lopulta kun paljastuu, että hoidankin vanhuksia, seuraa parin sekunnin hämmentynyt hiljaisuus. "No mutta, teet todella tärkeää työtä, ihan hattua nostan" siinä vaivautuneesti sanotaan ja vaihdetaan keskustelun aihetta tai -kumppania. Tavoitatteko tunnelman?
Mainos
Mainos