Temppuilua! Ei sen kummempaa. Kuva: Pixabay

#363: Temppukeskeisyys

Jatkan vielä vähän tuosta edellisen blogini aiheesta. Puhuin siinä ihmisten hoitamisesta käsityönä. 

IV-kanyylin laittaminen, nenä-mahaletkun laittaminen, arteria-painesetin täyttö ja käyttö, huuhtelukatetrin laitto ja käyttäminen... Paljon on tuotteiden ja laitteiden kanssa tekemistä modernin hoitajan työssä. Hoitotyön opiskelijoiden yhtenä huolena on aina ollut näiden toimenpiteiden ja teknisen suorituksen toteuttaminen.

Monesti olen kuullut hoitajakollegan sanovan tuota "temppukeskeisyydeksi". Olenpa tainnut itsekin mielessäni murmuttaa, että "voi että kun pitää olla niin temppukeskeinen".

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Mutta voiko tuota moittia? Eikö se ole aivan luonnollista, että opiskelijan mielessä on ennemmin tekninen suoritus kuin kaunis mielikuva onnistuneesta kokonaisvaltaisesta suorituksesta? En kyllä moiti. Kyllä sen kokonaisvaltaisen upean suorituksen oppii myöhemmin. Mun mielestä on ainoastaan luontevaa, että opiskelija keskittyy alussa pieniin osa-alueisiin. Työvuosien ja kokemuksen karttuessa työote muuttuu varmasti kokonaisemmaksi ja rennommaksi.

Antakaa siis opiskelijan keskittyä (ei aivan kokonaan) temppuiluun jos opiskelijasta siltä tuntuu. Temput kun ovat hanskassa ja hanskat ovat tallessa, siinä kokemuksen myötä mukaan tulee se kuuluisa kokonaisvaltainen suoritus ihmisen kohtaamisine kaikkineen.

Terveisin,

Entinen opiskelija

Mainos
Mainos