Välilä on hoitajankin hyvä olla yksin. Mutta ketään, ei kollegaakaan, saa jättää yksin. Kuva: Pixabay

#375: Mielenterveyttä

Tänään, 10.10., vietetään tärkeää päivää - Maailman mielenterveyspäivää. Olet varmasti bongannut esimerkiksi Instassa vihreää väriä feedissäsi kun meitä (ihan aiheesta) muistutetaan kysymään "Mitä kuuluu?" ystäviltä ja kylänmiehiltä (ja -naisilta).

Ei muistuteta turhaan. Liian monesti tässä hektisessä arjessa tulee vain suoritettua päivä toisensa perään. Läheiset, tuttavat ja työkaverit saattavat jäädä vähälle huomiolle juuri silloin kun kaveria ja kuulevia korvia kaipaisi.

Haluan muistuttaa meitä hoitajia (ja miksei lääkäreitäkin), että pidetään työkavereista huolta. Meidän duuni on pitää muista ihmisistä huolta, mutta huolehtijakaan ei ole särkymätön eikä kuolematon. Hoitajaa sattuu samat asiat kuin hoidettavaakin: Syrjiminen, väkivalta (henkinen tai fyysinen), haukkuminen tai selän takana pahaa puhuminen ovat yhtä turmiollisia hoitajan mielenterveydelle kuin kenen tahansa muun.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Haluan siis siksi liputtaa tässä samalla mielenterveyden päivänä myös työhyvinvoinnin puolesta terveydenhuoltoalalla. Me keskitymme päivittäisessä työssämme auttamaan ja parantamaan. Kuuntelemme potilaita, asiakkaita sekä omaisia mutta monesti työkaverin kuulumiset (ne oikeat sellaiset) saattavat jäädä liian vähälle. Enkä tarkoita, että työpaikalla ja työkaverille pitäisi jakaa niitä omia murheitaan jos se ei tunnu luontevalta. Mutta tarkoitan sitä, että pidetään ainakin huolta ainakin siitä, että duunit tulee hoidettua yhdessä. Tarkoitan sitä, että ketään ei jätetä yksin esimerkiksi hankalaan tai vaaralliseen tilanteeseen. Tarkoitan sitä, että ei puhuta pahaa toisesta selän takana vaan mielummin kannustetaan ja ollaan (vähintään) työkavereita.

Kuunnellaan ja tullaan kuulluksi. Tehdään töitä yhdessä.

Mainos
Mainos