Minä kuuntelen. Kuva: Coulteur / Pixabay

#411: Mitä sinulle kuuluu?

"Mitä sinulle kuuluu?", on fraasinomainen kysymys. Monissa muissa kulttuureissa jopa fraasinomaisempi kuin meillä Suomessa.

Olen yrittänyt esimiehenä opetella pysähtymään hetkeen, jonka annan työkaverille. "Mitä sulle kuuluu, ihan oikeasti?", saatan joskus sanoa korostetusti. Haluan sillä pysäyttää hetken ja tekemisen ja kuunnella oikeasti mitä toiselle kuuluu. Olen yrittänyt opetella myös siihen, että aina ei tarvitse olla ratkaisua tai vastausta toisen mahdolliseen ongelmaan. Tämä on mulle ollut haastavaa oppia! Kliseiseltä kuulostava "Tärkeintä on olla läsnä ja kuunnella toista" taitaa siis olla totta.

Varsinkin isommissa työyhteisöissä yhteys johtajiin saattaa olla etäinen. Johtaja ei juurikaan ehkä päivittäisessä toiminnassaan käy dialogia alaisensa kanssa ja näin luontevaa yhteyttä ei ole syntynyt. Olen kuitenkin elämäni aikana nähnyt myös sellaisia työyhteisöjä joissa myös ylempi johto kyselee päivittäin esimerkiksi kahvihuoneessa "miten menee" tai "mitenkäs työt kentällä sujuvat?". Paitsi että esittää kysymyksen, on hyvä johtaja myös valmis jäämään kuulemaan vastauksen. Minä väittäisin, että hyvä ihmisjohtaja haluaa pysyä kärryillä siitä, miten työt sujuvat ja mikä onkaan parempi tietolähde tähän kuin itseasiallista työtä tekevät henkilöt. 

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Dialogi. Se on tärkeää johtajan ja työntekijän välillä. Tuo yhteys on niin tärkeä, että sitä pitää vaalia.

Entisissä työyhteisöissäni esimerkiksi polin tai leikkaussalin henkilökunta kyllä tietysti keskustelee kuulumiset päivittäin keskenään. Työpaikalla monella on yleensä yksi tai muutama luottohenkilö, kenen kanssa kuulumiset vaihdetaan. Tämä on tietysti vapaaehtoista, ei omia kuulumisia (varsinkaan henkilökohtaisesta elämästä) ole pakko jakaa jos ei halua. Mutta työn sujuvuudesta ja työhyvinvoinnista, siitä tapahtuvaan keskusteluun osallistuu - väittäisin - jokainen työntekijä. 

Ruokailutilanteet ovat mukavia, luontaisia kuulumisen vaihtamisen tilanteita. Lounas vaikka lähityönjohtajan kanssa samassa pöydässä toimii aika luontevana kuulumisten vaihtamisen foorumina. Tietysti on järjestettävä säännöllisiä mahdollisuuksia myös privaatimpaan kuulumisten vaihtoon, esimerkiksi vuosittaisten / puolivuosittaisten kehityskeskusteluiden (tai vastaavien) merkeissä. On oltava sopiva tilanne ja luottamuksellinen ilmapiiri sanoa arempiakin, kriittisiä asioita.

Ajatusten tuuletusta "Mitä kuuluu?" -sanonnan ympäriltä. Sitä minä vaan toivon, että pitäkää yhteys yllä alaisiinne, johtajiin ja työkavereihin. Syökää lounasta ja kahvitelkaa yhdessä. Siitä ihminen tykkää! Se on sitä arjen työhyvinvointia tukevaa toimintaa.

Mainos
Mainos