Kausi-influenssan jälkeen ei tullut rauhaa hoitajille. Kuva: Unsplash

#415: Yhtä infektiokautta kaikki

Ennen koronaa totuttiin siihen, että meillä on jonkin sortin infektiokaudet. Kausi-influenssan suhteen infektiokausi alkoi marras-joulukuun tienoilla. Infektiohuippu oli noin helmikuussa ja infektiotapauksia todettiin laskevassa määrin aina kesän alkuun saakka (Lähde: THL).

Ennen oli ennen ja nyt on nyt. 

Nyt elämä on ollut enemmän tai vähemmän yhtä infektiokautta viime vuoden joulukuusta alkaen. Kausi-influenssan jälkeen ei tullut rauhaa hoitajille, lääkäreille tai kansalaisille. Kausi-influenssan jälkeen tuli korona. Kesällä, kun rajoituksia purettiin, moni meistä unohti (halusi unohtaa) koko infektioiden olemassaolon ja elää kuten ennen. Festarit pystyyn, ravintolat auki, takaisin toimistolle, hei tää oli vaan ohimenevä vaihe!

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Kesälomien loputtua ja koulujen alettua on nähty, että korona strikes back. Tautitapaukset ovat lisääntyneet huolestuttavaa tahtia myös meillä Suomessa.

Miten jaksaa hoitaja? Ei tullut hengähdystaukoa juurikaan, kesä on muutoinkin sijais- ja lomarumban kanssa raskasta aikaa. Helpotuksen huokauksen sijasta tulikin jatkuva infektiokausi. Toimet, joita on aiemmin tehty poikkeuksen poikkeuksen tilanteessa, ovat nyt tavallista ja arkea. Oletko töissä ollessasi koskaan katsonut seinille liimattuja opasteita tai ihmetellyt tuloaulaan ilmestyneitä rakennustyömailta tuttuja eristysseiniä? Milloin tästä tuli normaali?

Hoitaja on tottunut jatkuvaan muutokseen, mutta aiemmin muutoksessa on ollut jokin tietty tuttu sykli. Stressiä ja muuta kuormitusta on ollut ehkä helpompi sietää, kun tiesi, että  todennäköisesti jossain vaihessa tulee helpotus tai ainakin hiljaisemmat ajat. Ihminen kun elää jotenkin luonnostaan seuraavaa etappia kohti, olkoon se päivässä sitten kahvitauko tai viikossa viikonloppu. Kohta pääsee huilaamaan!

Tässä ajassa epävarmuus ja uusi maailmantilanne stressaavat hoitajaa, mitenkäs muuten, kun ihmisiä olemme ihmisten joukossa. Parempi tietämys vaikkapa infektioasioista ei auta, kun pandemiatilanteen takia vaikkapa puolison yrityksellä menee huonosti. "Pitää vaan keksiä uutta työtä" tai "Työ muuttaa muotoaan" on kylmältä kuulostava toteamus siinä tilanteessa, kun arki menee uusiksi. Ei lohduta ei.

Sitä minä vaan, että pidä hoitaja - tavalla tai toisella - huolta itsestäsi ja jaksamisestasi. Tiukka syksy ja talvi on varmasti tiedossa, ja vaikka tämä kuulostaa jo ärsyttävällä tavalla kliseeltä, niin sinua tarvitaan! Nyt enemmän kuin ehkä koskaan. Muista olla ylpeä itsestäsi ja ammattitaidostasi. Työnantaja: pidäthän hyvää huolta tärkeimmästä resurssistasi, ihmisestä ja ammattilaisesta!

 

P.S. Käythän vastaamassa tähän Sairaanhoitajaliiton koronakyselyyn viimeistään 4.9.2020!

Mainos
Mainos