Tärkein työkalu, jonka hyvinvoinnista on pidettävä huolta. Kuva: Pixabay ElisaRiva

#419: Henkinen terveys joutuu hoitotyössä koville

Työhyvinvointi, työn ja muun elämän tasapaino, terveys, työssä jaksaminen...

Nämä edellämainitut sanat saattavat kuulostaa - varsinkin vuoron jälkeen väsyneenä - sanahelinältä, kliseiltä. Ne eivät kuitenkaan ole aivan yksi ja sama, turhanpäiväisiä asioita, vaan ne ovat edellytys työn tekemiselle, yksikön toiminnalle, koko potilashoidolle.

Työterveyspalvelut ovat vain yksi osa työhyvinvointia. Työntekijöiden hyvinvointi on laajempi käsite, johon kuuluvat esimerkiksi virkistystoiminta, henkilökuntaedut ja muut lakisääteiset palvelut (esim. työnohjaus) työterveyden lisäksi. Tärkeänä osa-alueena työhyvinvointiin liittyy myös työpaikkakiusaamisen ehkäisy ja siihen puuttuminen.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Millä tavalla työssä jaksaminen ja työhyvinvoinnin tukeminen näkyy sinun työssäsi? Kuinka suuri osa sinun henkilökohtaista työhyvinvointiasi on omista tekemisistäsi ja valinnoistasi kiinni ja kuinka paljon on peräisin esimerkiksi ympäröivän organisaation sinulle tarjoamista eduista ja palveluista? Jos otan esimerkkiä omasta työelämästäni, suurimpia työhyvinvointia parantavia tekijöitä olivat varmasti työnohjaus ja työaikaergonomia. Eräässä yksikössä jossa työskentelin, saimme suunnitella itse työvuoromme, ja se tietysti vaikutti suuresti työtyytyväisyyteen.

Oma terveys ja siitä huolehtiminen ovat tietysti tärkeässä osassa - huonosti jaksava ihminen oletettavasti jaksaa huonosti myös töissä. Toisaalta henkilökohtaisen elämän alueella voi myös olla sellaisia ongelmia, jotka eivät heijastu työhön. Työnteko saattaa olla tässä tapauksessa ihmiselle arjen rytmittäjä, merkitys ja tarkoitus senhetkiselle elämälle. Koska tämän blogin lukijoista yksi jos toinenkin on hoitaja, niin korostan, että en puhu tässä yhteydessä kutsumuksesta. Tarkoitan tuolla huonosti jaksamisella siis fyysisen ja/tai psyykkisen hyvinvoinnin puutosta, joka vaikuttaa työkykyyn pahimmillaan invalidisoivasti. 

Haluaisin tässä työhyvinvointia koskevassa tajunnanvirrassani kiinnittää erityistä huomiota meidän hoitajien psyykkiseen hyvinvointiin. Henkinen terveys joutuu hoitajan työssä koville, koska käsittelemme työksemme pääasiassa ihmisten sairauksia ja murheita. 

Millä tavalla esimies, työkaveri ja toisaalta myös hoitaja itse voi huolehtia omasta mielen hyvinvoinnistaan? Aikaisemmissa blogikirjoituksissani olen maininnut puolivakavasti vanhan fraasin "minä olen vain hoitaja". Et sinä ole vain hoitaja, sinä olet ihminen ja hoitaja. Etkä mitenkään "vain". Omasta ja työkaverin hyvinvoinnista voi huolehtia ihan vaikka kysymällä "Mitä kuuluu", vaikka kahdestaan kahvihuoneessa ollessa tai työpäivän rauhallisemmassa kohdassa. Työnantajan ja organisaation puolelta työhyvinvoinnista voi pitää huolta esimerkiksi huolehtimalla siitä, että työaikaergonomia ja työergonomia toteutuvat parhaalla mahdollisella tavalla. Työturvallisuus luo myös työhyvinvointia, esimerkiksi päivystysyksikössä hälyttimien ja vartijoiden käytettävissä oleminen luo turvallisen ilmapiirin työntekijöille ja hoitajille. 

Oma osuus omassa työhyvinvoinnissa on tietysti merkittävä. En todellakaan paasaa terveellisistä elämäntavoista koska "kyllähän me kaikki ne tiedämme". Sen sijaan muistutan sinulle, hoitaja, että ole itsellesi armollinen. Iloitse onnistumisista, anna itsellesi lupa olla joskus väsynyt ja epäonnistua. Älä aina ja väkisin yritä olla positiivinen (mutta asiallista palvelua potilaiden on tietysti saatava, ja työkavereiden kanssa hommat on hoiduttava asiallisesti). Positiivinen työpäivä pitää tietysti olla tavoite, mutta on myös hyväksyttävä se fakta, että se ei aina toteudu omalta kohdalta tai yksikön toiminnan kannalta. 

Huomasitko, että jätin alkua lukuunottamatta käyttämättä sanaa "työssä jaksaminen". Inhoan sanaa "jaksaminen", koska jaksaminen ei pidä olla tavoite. Tavoitteena pitäisi olla "työhyvinvointi".

Hyvää mieltä ja mahdollisimman sujuvia työpäiviä teille kaikille HybridiHoitaja-blogin lukijat!

P.S. Tässä kirjoituksessa käsittelin meitä hoitajia. Se, että käsittelin tässä vain meitä hoitajia, ei tarkoita sitä etteikö muiden ammattiryhmien työhyvinvointi olisi tärkeä asia. Joskus on vaan oltava terveellä tavalla itsekäs...

Mainos
Mainos