Mukavuusalueella, vähän niinkuin etana kuoressaan. Turvassa. Kuva: Pixabay

#437: Mä tein sen!

Jos työskentelee samassa työpaikassa pidempään, työn tekemiseen muodostuu rutiineja, joita on itse vaikea huomata.

Rutiinit ovat mukavuusaluetta. Moni tekee mielellään samoja tehtäviä, joita on tottunut hoitamaan. On sovittu, että tietylle ihmiselle kuuluu tietty potilasryhmä, jonka hoidosta ja hoitotyön kehittämisestä juuri hän vastaa. Hän on sen alueen raudanluja ja varma ammattilainen. Mutta kun hän työkaverin loman aikana joutuu tuuraamaan tämän vastuualuetta, olo on kuin vasta-alkajalla.

Tunnistan itse itsestäni nyt jälkikäteen ainakin pari kolme päivystyshoitotyön aluetta, joissa en ollut omimmillani. Eiköhän meillä kaikilla niitä ole, mutta kuinka usein uskallamme ihan siinä päivittäisessä työssä mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle? Oli kyseessä sitten vieraamman kielen puhuminen tai tuntemattoman potilasryhmän hoitaminen, niin helposti sitä välttelee kuin kylmään veteen menemistä. Vaan kylläpä pysyisi mieli ammatillisesti virkeänä, kun uskaltautuisi sinne kylmään veteen aina silloin tällöin!

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Ammattivuosien ja kokemuksen karttuessa karttuu myös itsevarmuus, joka mielestäni on sitä, että voi myöntää uusien ja tuntemattomien asioiden olemassaolon. Voi siis aivan hyvin mennä avustamaan toimenpiteeseen, jossa on vain harvoin ollut. Jos ei muista tarvittavia välineitä ulkoa, asiasta voi kysyä kollegalta ennen kuin lähtee valmistelemaan pöytää.

Tärkeintä lienee kai se, että on rehellinen itselleen ja muille. Ja sitten kun astuu oman mukavuusalueen ulkopuolelle, olo on kuin avannossakäynnin jälkeen: mä tein sen!

 

Mainos
Mainos