Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Kuva: Pixabay

#451: Maailma ei ole niin kuin ennen

Ei ole hoitajankaan maailma niin kuin ennen. 

On paljon enemmän asioita, joita täytyy ottaa huomioon päivittäisessä työssään. Potilaiden tieto sairauksistaan on lisääntynyt huimasti. Lääketieteen tutkimus on tuonut uusia hoitomuotoja ja uusia lääkityksiä. Tauteja ja vaivoja hoidetaan yhä useammanlaisilla teknologisilla ratkaisuilla ja laitteilla.

Muistan, kun jo 1015 vuotta sitten ajattelin töissä, että eikö tämä jatkuva muutos koskaan lopu? No ei se lopu, siltä näyttää.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Tällainen jatkuvan muutoksen paine saattaa tuntua yksittäisestä ihmisestä välillä kovinkin raskaalta. Saattaa tuntua, että pitäisi tietää kaikesta kaikki ja olla aallonharjalla joka ikisessä muutoksessa.

Muutosten keskellä pitää ennen kaikkea muistaa yhä enemmän ja enemmän olla itselleen armollinen. Fyysisestä hyvinvoinnista ja sen ylläpidosta on puhuttu julkisesti ja pitkään, mutta henkisen hyvinvoinnin eli mielenterveyden asioista on vasta viimeisen muutaman vuoden ajan puhuttu avoimemmin. Ajattelen tässä vähän samalla tavalla kuin lentokoneessa, ”laita happimaski ensin itsellesi, sitten vasta lapselle”. Jos sinä et ole kunnossa, ei kukaan auta apua tarvitsevaakaan.

Siksi tässä jatkuvassa kiireessä ja muutoksessa on tärkeää muistaa pitää huoli omasta sekä työkaverin hyvinvoinnista. Kysäise välillä, mitä kuuluu ja ole valmis myös kuuntelemaan vastaus. Maailma tarvitsee meitä hoitajia nyt enemmän kuin koskaan.

Mainos
Mainos