Hän lukee hyviä uutisia. Kuva: Unsplash / Sam Wheeler

#50: Hyvät ja huonot uutiset

Twitterissä käydään joskus erittäin mielenkiintoisia keskusteluita.

Niille keskusteluille on positiivisessa mielessä ominaista se, että ne pysyvät (yleensä) paljon paremmin hanskassa kuin esimerkiksi facebook-keskustelut, joissa mopedi lähtee pahasti keulimaan jo yleensä alle 10-15 kommentin ajassa.

Eilen puhuttiin tavasta, jolla ns. keltainen lehdistö käsittelee ajankohtaisia aiheita. Käsitelläänkö aihetta neutraalisti, vai kauhukuvia maalaillen. Kysyin twiitissäni, että miksi iltapäivälehden haluavat edistää negatiivisen ja pelokkaan maailmankuvan syntyä ja kasvamista? Tuomas Enbuske reagoi ensin näin: 

 

No. Täytyy myöntää. En joka päivä erikseen ilmoita, että "ei tulipaloa tänäänkään." Mutta JOS näkisin työmatkallani tulipalon, en sitä raportoisi tyyliin "KERROSTALOSSA TULIPALO - KATSO  RAJUT KUVAT. LUE RAJU TILITYS. NYT PUHUU KERROSTALON HUOLTOMIES. NAAPURIT EPÄILEVÄT MURHAPOLTTOA" (tosin faktaperusteita moiselle epäilylle ei kyllä ole, mutta eikös nykyään mielipide ja huhu ole tietoa jota voi käyttää lähteenä perustellakseen kantansa?).

Näettekö eron? Onneksi viranomaiseen voi luottaa. Stadin Brankkarit kiteyttivät omankin mielipiteeni näin (jos olisi siis tulipalosta kyse):

Itse en kyllä hakisi oikeutusta klikkiotsikoille ja kauhukuvien maalailulle ihmisen käyttäytymisen syvimpien syiden perusteella, Tuomas hyvä. Uskoisin, että me ihmiset olemme paljon, paljon fiksumpia eli oivaltavampia kuin mihin iltapäivälehtien (ja nykyään valitettavasti monen muunkin median) otsikot luulevat: 

 

Kyllä minua aina niin paljon huokailuttaa kun tuntuu että lukijoiden luullaan olevan aivan uskomattoman idiuutteja olentoja. Mihin on maalaisjärki jäänyt, kysyy digiajan Havukka-Ahon ajattelija.

Keskustelu eteni kuitenkin maltillisesti. Tuomas, aidosti ja oikeasti kyllä asioista tietävänä, kertoi syyn siihen miksi klikkiotsikot ja kauhukuvien maalailu kiinnostaa meitä:  

Siinäpä tuo biologiaan / evoluutioon perustuva totuus tuli ilmi, enkä lähtenyt väitettä kumoamaan koska ei minulla ollut varmaa tietoa siitä, etteikö asia voisi juuri noin olla. Silti en minä oikein usko, että ihminen olisi noin hölmöksi nykyään muuntautunut.

Asiasta vielä muutaman twiitin verran keskusteltiin, enkä voi sanoa etteikö oltaisi tultu hullua hurskaammiksi. Kyllä minä edelleen minun mielestä olen tolkun asialla siinä kun toivon että meidän maailmasta ei maalailtaisi kauhukuvia tahi nähtäisi aina asiat sen "varmasti pelottavimman ja kauheimman" skenaarion kautta. Tulipalo on tulipalo, ei automaattisesti "jotain kauheaa, esimerkiksi murhapoltto vähintäänkin". Se voi olla murhapoltto mutta se on sitä vasta sitten kun asia on tuollaiseksi todistettu. Paavo Lipposen kannanotto johonkin asiaan ei aina varmastikaan ole automaattisesti "jyrähtämistä". Kritisoiva twiitti myöhästyneestä lennosta ei ole "karu tilitys". Elämään kuuluu monia asioita, joita voi ihmetellä mutta miksi ne ihmeteltävät asiat ovat aina tuommoisia negatiivisella pelokkuudella käsiteltäviä, kuitenkin loppujen lopuksi ihan inhimillisen oloisia asioita? Huono asia ei aina tapahtuessaan ole automaattisesti merkki jostain isommasta, meneillään olevasta asiasta joka "varmasti on isompien tahojen tekosia".

Posiitivis-realistinen maailmankuva ei ole sitä naminamia ja pusipusia, paitsi silloin kun on naminamin ja pusipusin aika. Positiivis-realistinen maailmankuva toteaa ikävistäkin tapahtumista esimerkiksi, että "onpa perhanan huono juttu että tuo talo paloi. Mutta onneksi sisällä ei ollut ketään ja perheelläkin oli vakuutusasiat kunnossa. Palokin syttyi mitä ilmeisimmin viallisesta sähkölaitteesta".

Maalaillaan välillä semmoista positiivis-realistista maailmankuvaa, jookoskookos?

Kesäisin terveisin,

Naiiviuden, rakkauden, positiivisuuden ja realismin suurlähettiläs,

Janne-Jukka