kuva: pexels

Etätyö ruohonjuuritasolle vauhdittamaan digitalisaatiota

Toimivat työtilat ja keskeytyksetön työympäristö ei aina ole mahdollista hoitoalan yksiköissä. Samassa tilassa saattaa työskennellä useampi hoitaja tai heidän työtehtäviensä erilaisuus ei siinä hetkessä sovi yhteen. Sairaanhoitajan keskittyessä kirjaamiseen, toinen puhuu puhelua ja sivusta kollega käy kyselemässä asiakastapaamisesta. Osasto-olosuhteissa pahimmillaan tietokoneelle saattaa odottaa useampi hoitaja. Jaoin sosiaalisessa mediassa Sitran-linkin Vietä työpäivä verkkareissa, jonka liitteeksi kirjoitin ”Psykiatrinen sairaanhoitaja viettää osan viikkotyöajastaan paperitöitä tehden, miksi sitä ei voisi tehdä etätyönä?”.

Sain välittömästi loistavan kysymyksen linkkiin liittyen ”Eikös sairaanhoitajan pitäisi hoitaa sairaita, vai olenko ymmärtänyt jotain väärin?”.  Ihmettelevä kommentti kuvaa erityisen hyvin perinteistä mielikuvaa hoiva-alasta. Todellisuudessa mielenterveyssektorilla hoitotyöhön on tullut sellaisia asiantuntijuuden osa-alueita, jotka vaativat erilaisia työ- ja toimintatapoja, joissa hoitohenkilöstöä on perinteisesti totuttu näkemään. Esimerkiksi lähes kaiken toimistotyön pystyy jo nykyisellään tekemään kotoa käsin; tutkimusten yhteenvedot/lausunnot tai ilmoitukset viranomaistahoille, erilaiset hoitopuhelut, konsultaatiot, laboratoriolähetteet  - jopa terapiakäynnit pystyy hoitamaan etäyhteyksien avulla. 

Sosiaali- ja terveyspalveluiden integraatiossa palvelut tuodaan lähelle asiakasta, missä digitaaliset omahoitopalvelut sekä kasvava hoitotyön erityisosaamiseen tarve luo uudenlaisia hoitotyön laajavastuisia tehtävänkuvia. Valitettavasti se tuo mukanaan myös työelämään ja työhyvinvointiin liittyviä uudenlaisia haasteita kuten, ajanhallinnan ongelmia, pitkäkestoista keskittymistä vaativaa työtä ja silpputyötä, jota toimisto-oloissa on joskus haastava saada haltuun.  

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Laajavastuisessa asiantuntijuudessa integroidaan tietotyöläisen ja hoitotyön kliinisen työn osa-alueita, johon tarvitaan digitalisaation ja etätyön tuomia mahdollisuuksia. Etätyö helpottaa huomattavasti työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista. Työntekijän jatkuvat keskeytykset työpäivän aikana ja luonnollisesti vapaa-ajan lapsiperhearjessa on kuluttavaa. Aivot eivät pääse lepäämään. Etätyössä on mahdollisuus keskittyä yhteen prosessiin kerrallaan, on kyse sitten konsultaatiosta, asiantuntijaluennon valmistelusta, tutkimuksen analysoinnista ja yhteenvedosta, viranomaisilmoituksen tekemisestä tai hallinnollisiin prosesseihin liittyvästä silpputyöstä esimerkiksi suoritemerkinnöistä, loma-ja koulutusanomuksista ja sähköposteihin vastaamisesta.  Jatkuva tehtävästä toiseen pomppiminen kuormittaa aivoja ja työn oikeanlainen jakaminen viikolle helpottaisi sen suorittamista. Työpäivän pirstaloituminen ja jatkuvat keskeytykset lopulta syövät työn tehokkuutta, laatua ja lisää riskejä potilasturvallisuuden osalta. Luonnollisesti monessa kohtaa on myös Lean-ajattelu paikallaan.

Suoraa potilastyötä on oltava riittävästi, mutta tämä ei sulje etätyötä pois - pikemminkin tehostaa sitä. Samanaikaisesti modernit digitaaliset työympäristöt tulevat pikkuhiljaa tutuiksi. Tämä on askel enenevässä määrin liikkuviin asiakasta lähellä oleviin palveluihin kun toimisto kulkee sinne missä asiakas on. Perinteiset päivittäismerkinnät on helppo hoitaa vaikka yhdessä asiakkaan kanssa. Etätyö on ollut jo pitkään muilla aloilla normaali käytäntö. Terveydenhuollossa sitä toteuttaa lähinnä hallinnon työtehtävissä toimivat, mutta mikä estää sen jalkauttamista ruohonjuuritasolle? Ei yhtään mikään, kyse on molemminpuolisista asenteista ja kulttuurista. Hankimme pöytäkoneita toimistoihimme sen sijaan, että hoitohenkilöstö tarvitsisi rohkaisua "porkkanaa" ja tietotaitoa digitalisaation haltuunottoon sekä kannettavia ja älypuhelimia arjen työhön. Henkilöstö osaisi ratkaista monia työhyvinvointiin ja kuormitukseen liittyviä haasteita. Digitalisaation murroksessa tarvitaan uusia avauksia työelämän ja työhyvinvoinnin kehittämiseen.

Mainos
Mainos