Kuva: Pexels

Jäähyväiset lukijoille!

Uusien asioiden rakentaminen vaatii aina sitä, että on luovuttava jostain. Tällä hetkellä elämässäni rakennan uutta uraa, uutta taloa ja uutta vapaa-aikaa. Luopuminen on vapauttanut energiaa, lisännyt seesteisyyttä ja hyvää oloa.

Luovuin itselleni hyvin merkityksellisestä urasta, koska en ylettänyt unelmiini, vahvuusalueilleni. En pärjännyt professionalistisessa organisaatiossa – arvomaailmani kai muodostui toisenlaiselle pohjalle. Blogini Kupla on fiktiivinen, mutta kuvaa sitä ristiriitaa, jota ympärilläni koin – olin kuin luokkayhteiskunnassa, jota kiivaasti vastustin. Yrittäjähenkisyyden korostaminen ajoi ihmiset kilpailemaan toisiaan vastaan ja sen luoma turvattomuus loi ahdinkoa ympärilleni, varmaankin kuten viime aikoina keskustelussa ollut Nokian tie. 

Itse uskoin rakkauteen, välittämiseen ja turvallisuuteen, jonka kautta ihmiset näyttävät parhaansa, pystyvät olemaan riittävän tehokkaita ja luovia. Blogini Enemmän rakkautta, kuvaa tätä sanomaa, samoin Palautetta vahvuusalueilta ja Coaching hoitotyössä sekä Myönteistä vallankäyttöä.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Uuteen hyppääminen oli kivulias prosessi. Kun on panostanut johonkin visioon, mihin uskoo kiivaasti, mihin on panostanut vuosikymmenen ja joutuu siitä luopumaan, se tuntuu pahalta. Via Dolorosa on taiteelliseen muotoon kiteytetty kuvaus siitä, millaisia henkisiä ponnistuksia vaatii aloittaa kaikki alusta. Millaista on tyhjentää pöytä ja todeta, että olen epäonnistunut ja toisaalta uskoa siihen, että voi aina menestyä muualla.

Uuteen astuminen on ollut vapauttavaa, luopuminen on ollut vapauttavaa. Tällä hetkellä teen työtä lastensuojelussa, jossa koen olevani arvomaailmani ytimessä. Blogi Sairaanhoitajaksi lastensuojelulaitokseen? kuvaa pintaraapaisulla tätä kokonaisuutta. Lastensuojelussa ihmisläheisyys ja välittäminen ovat keskiössä, ei menestys. 

Omalla kohdallani esimiestyö on ollut kutsumus, palveluammatti. Se on haastavaa ja vaikeaa, mutta sen arvoista. Ujosta, hiljaisesta tarkkailijasta, asiantuntijarooliin, vaikuttajaksi ja lopulta vastuunkantajaksi. Mikä matka! Blogit Työn tähtihetket ja Millä portaalla seisot? kuvaavat tätä kokonaisuutta.

Tässä kohtaa rakennan uutta osaamista ja opittavaa on todella paljon. Sen vuoksi luovun myös tästä blogista. Annan tilaa uusille bloggaajille, kasvutarinoille ja uusille ajatuksille. Luovun myös osasta some-maailmaa, johon en enää usko.

Ehkä jonain päivänä kirjoitan johtamiseen liittyviä kolumneja sote-maailman myrskyistä... tai sitten maalaan tauluja, kuten Manuela Bosco...tai sitten jatkan opiskelua ja yritystoimintaa valmentamisen, kauneuden- ja mielen hyvinvoinnin moniosaajana. 

Kiitos TEHY ja kiitos lukijat! Uskokaa itseenne ja uskaltakaa unelmoida isosti!

Artisti Ellinooran sanoin  ”- Mieluummin överit kuin vajarit”

Kommentit

Käyttäjän Jan Holmberg kuva

Kiitos bloggaajakollega! Nautin jokaisesta postauksesta ja kieltämättä olen surullinen tekemästäsi päätöksestä. Mutta jokainen ovi joka sulkeutuu takana avaa kymmenittäin uusia. Olet määrätietoinen ja tiedät mihin suuntaan olet menossa, joten aavistan jotain upeaa olevan tulossa. Onnea matkaan ja kiitos, että sain jakaa nämä bloggaajakokemukset kanssasi. 

Mainos
Mainos