Kuva: Pexels

Lupa innostua

Sain edellisviikolla ohjeen, että työelämä on kuin maraton, jossa ei sovi spurttailla innostuneesti. Se toi mieleeni sellaisen hamsteripyörän, jota pieni eläinrukka juoksee kuluttaakseen energiaansa saadakseen vaihtelua häkissään. Olen kuullut näitä ohjeita ennenkin työelämässä, kuten myös huomautuksia punaisesta huulipunasta, kovaäänisestä hevosen naurusta, innostuneisuuden ryöpsähtelystä ja hypyistä tuntemattomiin maailmoihin uteliaan rohkeasti. "-Eihän sellainen nyt sovi, suurperheen äiti. Kuka niitä lapsia sitten hoitaa jos mamma vaan intoilee eri asioiden parissa?"

Moni unohtaa, että ihminen on innostuessaan myös haavoittuvaisimmillaan. Näissä hetkissä vetäydyn maailmaani, muistelemaan kesää Sardinian auringon alla. Katselemaan puissa kypsyviä oranssinkeltaisia appelsiineja ja niiden vihreiden lehtien kontrastia. Aistimassa sitä italialaista kaaosta kun kaikki puhuvat ruoka suussa kovaäänisesti samaan aikaan, viuhtoen käsillään lasten ja koirien juoksennellessa jaloissa. Siellä kaikki on suurieleistä, innostuvaa, elämänmakuista paloa, jota ei parane mennä hyssytelemään - ellei sitten halua saada tuosta kipinästä siipeensä. 

Mitä tapahtuisi jos annostelisimme tätä innostavaa kaaosta luterilaiseen työkulttuuriimme, joka suorastaan pakottaa olemaan rationaalisen joustamaton, tunteet pinnan alla siististi paketissa ja käyttäytyminen soveliaasti kontrollissa. Mitä siitä tulisi jos asiat olisivat vähän rennommin? Rohkeaa leikkisyyttä, rentoa luovuutta ja pulppuavaa innostusta, joka saisi energiatasomme kohoamaan. Lupa innostua saisi lukkiintuneet ajatusmallimme vapautumaan, tekemään asioita uusilla tavoilla, unelmoimaan tulevaisuutta.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Työelämän ei tarvitse olla perinteinen maraton. Tämän matkan voi juosta hyvin monella eri tavalla. Ilman kenkiä, tukka hulmuten. Aistien elämän energia ja voima. Innostuen matkan varrelle tulevista puroista, niityistä ja kukkakedoista. Poukkoillen niiden läpi omia reittejä kiemurrellen, välillä pysähtyen tehden kuperkeikkoja.

Älkää tukahduttako tuota innostuksen voimaa. Se on lopulta myrkkyä, jota hoitoala on juonut jo liikaa (ainakin keskimääräisten sairaspoissaolopäivien perusteella). 

Kommentit

Käyttäjän lukenlow kuva

Tämä artikkeli hämmästelee sen optimismia, mielestäni kaikkien pitäisi lukea tätä materiaalia 192.168.l.254