Mielenterveys- ja päihdehoitotyö on mielenkiintoinen seikkailu

Koulutan työkseni mielenterveys- ja päihdehoitotyötä. Aihe kiehtoo sote-alan opiskelijoita, mutta harvalle erikoisalasta tulee ammattia. Silti vakuutan, että nämä opinnot jokaisen kannattaa käydä tarkkaan läpi tulevaisuuttaan silmällä pitäen.

Aloitan koulutuksen yleensä yhdellä kysymyksellä. Missä sote-alan työpaikassa voit valmistuttuasi työskennellä niin, ettet hoida päihteitä liikaa käyttäviä tai liiasta päihteidenkäytöstä kärsineitä henkilöitä? Vastaukseksi emme löydä valtakunnasta kovinkaan montaa sellaista työpaikkaa.

Lohdutan niitäkin opiskelijoita, joita mielenterveys- ja päihdeaiheet eivät voisi vähempää kiinnostaa. Tällä kurssilla he oppivat paljon vuorovaikutuksesta ja kohtaamisesta. Sen taitaminen on elintärkeää missä tahansa hoitajan työssä yhdessä työryhmän, hoitajakollegoiden, esihenkilöiden sekä potilaiden ja heidän läheistensä kanssa.

Huomautan, miten mielenterveyden tukeminen ja mielenterveyden häiriöiden ehkäiseminen ovat osa kaikkea hoitotyötä. Pyrin osoittamaan, miten uskomattomalla tavalla mieli ja keho toimivat yhdessä ja mitä tapahtuu, kun mieli sairastuu.

Mielenterveys- ja päihdehoitotyön opiskelu on mielenkiintoinen seikkailu ihmismieleen. Ensisijaisesti se on omien arvojen, asenteiden ja ihmiskuvan kirkastamista. Tällainen hoitotyö vaatii ennakkoluulottomuutta, avoimuutta ja resilienssikykyä. Ne vahvistuvat vain treenaamalla.

Miten sitten luodaan avoin, turvallinen ja aito läsnäolo, kun toimitaan psyykkisesti haavoittuneen kanssa? Yhtä ratkaisua tuskin on olemassa. Siksi puhumme muun muassa ensivaikutelman, sanattoman viestinnän, kuulluksi tulemisen, traumaattisuuden, toipumisorientaation ja ammatillisten työkalujen merkityksestä. Siitäkin puhumme, miten hoitajan mieli palautuu rankkojen ihmiskohtaloiden jäljiltä.

Ehkä kaikkein vierainta opiskelijoille on sisäisen puheen merkitys. Sen opettaminen alkaa kahdella kysymyksellä. Kuinka tsemppaat, rauhoittelet tai kannustat toista? Puhutko niin myös itsellesi? Yhdessä opiskelijoiden kanssa keskustellen olemme tehneet käänteentekeviä oivalluksia.

En voi luvata, että matka kanssani kohti mielenterveys- ja päihdehoitotyön ydintä olisi opiskelijalle aina helppo. Sen voin taata, että syventymällä aiheeseen hän oppii taitoja, joita tulee ammattilaisena varmasti tarvitsemaan. Näiden asioiden opettelu johtaa väistämättä pohtimaan myös omaa mielenterveyttä ja työssäjaksamista sekä tapaa ymmärtää, toimia ja luoda toivoa joskus toivottomiltakin tuntuvissa tilanteissa.

Lopuksi kerron jokaiselle koulutusryhmälle aina saman asian. Mielenterveys- ja päihdehoitotyö on mielenkiintoista ja haastavaa työtä, josta on lupa nauttia. Sillä joskus myös hoitaja saa kantaakseen mielenterveyteen ja päihteiden liialliseen käyttöön liittyvät ennakkoluulot. Siksi on tärkeää, millä tavoin me ammattilaisina puhumme näistä aiheista kohdatessamme muita.

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.