Kuva: George Becker | StockSnap.io

Itsenäisyyden mietteitä

Mitä on suomalaisuus?

Hämmennyn aina kansallisuutta määrittelemään pyrkivien kysymysten äärellä. Koen olevani ensisijaisesti ihminen ja maailmankansalainen, sillä tunnistan kaiken taustalla ihmisten yhteisen historian ja kansallisten rajojen keinotekoisuuden. Etnisyyttä onkin puolestaan helpompi hahmottaa ja tarkastella, vaikka sekään ei ole yksiselitteistä.

Vielä sata vuotta sitten ei edes ollut valtiota nimeltä Suomi. Ensimmäinen maininta Suomesta lienee viikinkien riimukirjoituksissa 1000-luvulta. Viime vuosituhannella osa Suomesta, Itämaa, oli Ruotsin kuningaskuntaa ja vielä ennen itsenäistymistä Suomi oli suuriruhtinaskunta Venäjän keisarikunnassa. Itsenäinen Suomi on merkittävästi nuorempi kuin vuosisadat niin sanotusti vieraan vallan alla.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Ilmeisimmin ensimmäiset suomalaiset saapuivat Suomen alueelle jääkauden päättymisen jälkeen, mutta suomalaisten alkuperä on varsin epäselvä. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että kielemme ja kulttuurimme eroavat merkittävästi naapureidemme vastaavista. Mielenkiintoista on myös se, että etnisesti suomalaiset eivät ole koskaan olleet monoliittinen kansa.

Viime aikoina olen uppoutunut sukututkimuksen pariin, ja teetätinpä jopa DNA-testin. Geenitesti osoittaa perimän alkuperän muutaman sukupolven ajalta, ja tulosten perusteella olen 100 % etnisesti suomalainen. Siinä kariutuivat isomummon kertomukset irlantilaisesta verestä, ainakin lähisukupolvien osalta.

Sukututkimus on kaiken kaikkiaan edennyt epätasaisesti.

Äidin isän vanhempien kautta en ole edennyt edeltävää sukupolvea pidemmälle, mutta isän isän äidin vanhempien kautta olen löytänyt suorassa linjassa esivanhemman 27 sukupolven takaa eli 1000-luvun lopulta. Siinä missä muut esivanhemmat sijoittuvat nykyisen Suomen valtion alueelle, tämä sukulinja juontaa juurensa Pohjois-Ruotsiin.

On vaikea sanoa, mitä suomalaisuus on edes etnisesti, koska geenien tasolla ei ole mitään puhdasveristä suomalaisuutta.

Ajattelenkin, että suomalaisuus on monimuotoinen kulttuuri, jota tavalla tai toisella suomalaiseksi määritellyt ihmiset ilmentävät. Voin olla tietyllä tapaa ylpeä positiivisista stereotyyppistä ominaisuuksista, joita suomalaisuuteen usein liitetään. Arvostan esimerkiksi rehellisyyttä, luotettavuutta, periksiantamattomuutta, tehokkuutta. En kuitenkaan osaa arvostaa näitä yksinomaan suomalaisina piirteinä, sillä kaikista ihmisistä löytyy näitä samoja piirteitä.

Nykypäivän Suomessa toivon, että osaisimme lakata ihannoimasta ja romantisoimasta vanhoja, hyviä aikoja. Juuri nyt elämme maailmanhistorian parasta aikaa. Haikailun sijaan olisi elintärkeää keskittyä jatkamaan sitä kehitystä, joka on tehnyt maastamme niin erinomaisen jopa kansainvälisesti vertailtuna.

Panostaa tasa-arvoon ja syrjimättömyyteen, investoida koulutukseen ja hyödyntää sitä potentiaalia, joka piilee tavallisissa ihmisissä. Nostaa Suomi jälleen vahvasti menestyksen tielle vahvistamalla demokratiaa ja tasa-arvoa ja sillä, että ihmiset luottavat itseensä.

Hyvää satavuotisen Suomen itsenäisyyspäivää!

Sairaan(hyvä)hoitaja facebookissa