Kuva: Adobe Stock

Kaltevat lattiat ja motivoitunut hoitohenkilöstö

Kesälomani aikana osasto oli ehtinyt muuttaa uutuuttaan säteilevään rakennukseen. Taakse jäivät tervan kellertämältä näyttävät seinät ja muutenkin vanhanaikaisen tunkkainen tyyli. Tilalle saimme vastavalmistuneen rakennuksen, joka näyttäytyy itselleni modernina, siistinä ja pirteänä, mutta paikallisille kuulemma liian steriilinä.

Valkoinen ei ole osaston ainoa väri. Esimerkiksi kaikki ovet ovat vaikuttavaa tummaa mahonkia ja seinissä on huomioitu muotoilu luomalla kirjaamista varten syvennyksiä aina parin potilashuoneen välein. Osaston perällä on aurinkohuone lattiasta kattoon ylettyvine ikkunoineen. Hoitajien kansliassa on osittain kirkkaan vaaleanvihreä lattia.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan niin kuin Strömssössä: lattiat ovat niin kaltevat, että kiertokärry liukuu paikoiltaan ilman lukitusta, lattiat kupruilevat kuin perunapelto ja ikkunat kuulemma joustavat, kun niitä painaa hieman ulospäin.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Nurse serveriksi kutsutun lukitun huonekohtaisen tarvikekaapin sähköiset lukot ovat tilttailleet ja ovia on muutenkin hankala sulkea, varsinkaan hiljaisesti. Tarvikehuoneeseen on varattu tavaraa, jota osastolla ei käytetä koskaan tai vain harvoin ja eniten käytössä olevien tavaroiden perässä saa juosta ympäriinsä kissojen ja koirien kanssa – osastolla, jonka käytävät ovat kovin pitkät.

Turvallisuutta ja yhdeltä kannalta työn sujuvuutta on pyritty parantamaan uudella potilaskutsujärjestelmällä. Hoitohenkilöstön näkemys jäi kuitenkin huomioimatta: potilaskutsumoduuli sijaitsee huoneessa hankalasti potilassängyn päädyn takana. Kun esteenä on monitori ja todennäköisesti myös tippateline, siinä on kurottelemista itseäni pidemmillekin ihmisille.

Potilaskutsujärjestelmän yhtenä tarkoituksena on myös seurata kuinka paljon aikaa hoitohenkilökunta viettää tietyn potilaan huoneessa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että huoneeseen saapuessa on kirjauduttava sisään ja huoneesta lähtiessä on kirjauduttava ulos. Tämä tuntuu monesta loukkaavalta, sillä Isoveljen valvova silmä tuntuu viestittävän epäluottamusta hoitohenkilöstöön.

Aiemmin käyttöön tulleet älypuhelimet ovat päässeet enemmän täyteen potentiaaliinsa uudella osastolla. Kun osastonsihteerit on karsittu työvoimasta, ei voida olettaa, että joku on kansliassa vastaamassa potilaskutsuihin. Siksi potilaskutsu siirtyy hyvin nopeasti keskuskonsolista tietyn sairaanhoitajan ja hoiva-apulaisen ja heidän jälkeen muidenkin vuorossa olevien puhelimeen. Yövuoroissa tämä on toisinaan rasittavaa, sillä pirinän voimakkuutta ei voi säätää. Potilaat kun saavat tuskin koskaan muutenkaan nukuttua, kun joku hyppää huoneessa jatkuvasti.

Puhelimeen on potilaskutsujen lisäksi yhdistetty sängystä poistuminen -hälytykset sekä telemetriahälytykset tietyistä parametreista, kuten korkeasta tai matalasta sykkeestä tai hengitystiheydestä, saturaation laskusta ja hengitysapneasta. Nämä ovat selkeästi potilasturvallisuutta parantavia seikkoja – toki kunhan hälytyksiin vastataan asianmukaisella tavalla. Vähintään vuorovastaavalla on lähes aina mahdollisuus liueta tarkastamaan tilanne saman tien.

Kaikesta takkuilusta huolimatta olemme huomanneet, että osastolla on entistä parempi yhteishenki. Ilmeisesti henkilökunnan jakautuessa juonittiin jonkin verran, jotta kummallekin osastolle saataisiin omanhenkinen porukka. Lopulta molemmat osapuolet ovat olleet tyytyväisiä niin omaan valintaansa kuin osastollensa valikoituneisiin sairaanhoitajiin ja hoiva-apulaisiin.

Muuton vaikutukset on huomattu johdonkin tasolla siinä, että olemme saaneet entistä enemmän positiivista palautetta potilailta. Osastolla on tapana jakaa positiivista palautetta myös hoitohenkilöstön kesken ja välittää etenkin Well Beyond -palautteet osastonhoitajankin tietouteen.

Henkilökohtaisesti kesä oli raskas töiden kannalta, sillä traumasesonki sattui olemaan erityisen kiireinen. Siinä missä ehdin aina istua lounaalle kokonaiseksi tunniksi (siitä en hevillä tingi, vaikka joutuisin sitten jäämään aamusta ylitöihin), muutoin en koko kesän aikana oikeastaan kertaakaan istunut alas muuta kuin kirjaamaan. Hetken hengähdystauot olisivat olleet erittäin tarpeellisia, sillä Suomi-lomaa silmällä pitäen työskentelin joka viikko 48 tuntia.

Tuntuu hyvältä, että uusi rakennus itsessään piristää mieltä, ettei niin kova kiire paina enää ja että ilmapiiri tuntuu aiempaa mukavammalta. Tuntuu hyvältä, että työkaverit ovat hyväksyneet minut osaksi porukkaa ja että uudemmat sairaanhoitajat kääntyvät puoleeni kysyäkseen neuvoa ja apua. Työn osalta kaikki ei ole täydellistä, mutta itselläni on silti parempi olla kuin pitkään aikaan.

Sairaan(hyvä)hoitaja facebookissa

Mainos
Mainos