Kuva: Chris Sardegna / StockSnap.io

Katse tulevaisuuteen

Tämänviikkoinen töihinpaluu ei ollutkaan isku vasten kasvoja. Siinä missä työtahti ei päässyt yllättämään, yllätyin kyllä siitä, miten olin saattanut unohtaa yksinkertaisia asioita. Kaikkea joutui miettimään tavallista pidempään ennen kuin rutiini ja lihasmuisti alkoivat hiljalleen palautua. Esimerkiksi valtimoverinäytteenotto uudella systeemillä muistui hyvin mieleen, mutta jouduin potilaan saapuessa osastolle pohtimaan miten päin anturi asetetaan...

Ensimmäistä työvuoroa edeltävästi en malttanut jännitykseltäni käydä nukkumaan. Toisen päivän jälkeen olinkin naatti, mutta se ei haitannut, koska seuraavaksi käänsin rytmini yövuoroihin. Lopulta koittivat vapaat ja sain keskittyä intensiiviseen treenaamiseen. Olen löytänyt jälleen juoksemisen ilon, sillä enää ei ole aihetta pelätä pyörtyvänsä kesken kaiken tai juoksun päätteeksi.

Kirjoitin aiemmin myös siitä, että nyt lisenssikokeen suoritettuani ei tarvitse opiskella tulitikut silmillä. Sain kyllä lisää opiskelumateriaalia, jonka tarkoituksena on jo ennen maahanmuuttoa auttaa sopeutumaan erilaiseen hoitokulttuuriin ja varmistaa edelleen tietotaitoani. Muutos on kuitenkin merkittävä, sillä arvioidun 15 viikkotunnin sijaan opiskelun määrä vähenee ainakin puolella.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Ensin kerrottiin, että joutuisin odottamaan viikkoja ennen kuin huomaisin mitään tapahtuvan, ja ehdin jo kokea pienimuotoisen kriisin. Koin tippuneeni yllättäen tyhjän päälle. Olin opiskellut lisenssikoetta varten hyvin intensiivisesti melkein puoli vuotta ja nyt agendalla ei ollutkaan opiskeltavaa tai edes byrokratiaa. Työviisumi oli laitettu eteenpäin käsittelyä varten, mutta toistaiseksi minun ei tarvitsisi tehdä mitään sen eteen.

Limbossani yritinkin keskittyä ajattelemaan tulevaisuutta ja kaikkea sitä positiivisuutta, jota toivon sen tuovan mukanaan. Ammatillisesti odotan saavani enemmän arvostusta ja kehittymismahdollisuuksia, henkilökohtaisesti etsin omaa paikkaani maailmassa. En oleta elämän olevan ruusuilla tanssimista, mutta olen tyytyväinen, jos löydän itselleni paremman kompromissin tässä epätäydellisessä maailmassa.

Sairaan(hyvä)hoitaja facebookissa

Kommentit

Käyttäjän Anonyymi kuva

Samanlaiset kokemukset minullakin, kun valmistumisen jälkeen oli vuorossa ensimmäinen työvuoro. https://www.ilmaista.net