Maalaisjärkinen hoitaja

Sain suoritettua kliiniset näytöt ja kaikki verkkomoduulit suunnitelman mukaisesti viikossa. Salaa toivoin, että olisin saanut tämän jälkeen nukkua aamulla pitkään loppuviikon ajan, mutta jouduinkin joka päivä ilmoittautumaan toimistolla kello 7.30. Tiesin, että tehtävää riitti vielä asunto- ja autoasioiden vuoksi.

Viime viikonlopun jälkeen palasin näyttöjen pariin saman yksityisohjaajan kanssa. Hän aloitti: "Kerroin sinusta puolisolleni – hänhän kuulee kaikki juorut töistäni." Jännittyneenä odotin kuulevani mitä hän oli paljastanut. "Tykkään loogisista ja tehokkaista ihmisistä, joten nimesin sinut maalaisjärkiseksi hoitajaksi". Huokasin helpotuksesta ja naureskelin lempinimelle, josta voi olla ylpeä.

Tämän jälkeen tuntui hyvältä jatkaa työskentelyä yhdessä. Kävimme läpi keskuslaskimokatetrin sidosvaihdon ja verinäytteenoton, trakeostomiaimun ja ISBAR-raportoinnin. Teeskentelimme, että soitan lääkäriltä määräyksiä vuotavalle potilaalle. Testatakseen minua hän yritti puhua nopeasti R-kohdassa, mutta yllätin hänet pysymällä kärryillä – mitä hän oikein odottikaan maalaisjärkiseltä hoitajalta?

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Kaikesta ahertamisesta huolimatta jaksamme vielä hymyillä ja nauraa yhdessä.

Viime viikolla jouduin kääntymään amerikkalaisen terveydenhuollon puoleen. Spealistini kyyditsi minut lähimmälle urgent care -klinikalle, jossa pelkkä vastaanottokäynti maksoi käden, jalan ja munuaisen verran. Lääkärin sijaan minut tutkikin nurse practitioner. Hän halusi erotusdiagnostisesti varmistaa, ettei tiedossa oleva hermokipuni ole sittenkin munuaistulehduksen aiheuttamaa kipua.

Sitten apteekissa jonotin vuoroani ja ojensin reseptin Harmonylle, jonka tyyli oli ikonisesti 80-luvulta. Hän näpytteli, skannasi reseptin ja kertoi odotusajan olevan 40 minuuttia. Ystävällisesti kysyin miksi, mutten oikein ymmärtänyt syytä. Palasin apteekkiin 50 minuutin kuluttua ja sain tietää, että menisi vielä 10 minuuttia. Lopulta sain lääkkeet käteeni melkein kaksi tuntia myöhemmin.

Kun kerroin Harmonylle suomalaisista roboteista varmistaakseni, ettei hän pahoittanut mieltään aiemmasta kysymyksestäni, hän toivoi kovasti voivansa työskennellä sellaisessa apteekissa. Niinpä.

Kaiken huipuksi skeptisyydestäni huolimatta lidokaiinilaastari ja uusi lihasrelaksantti auttoivat kipuun. Siten sain seuraavana päivänä keskityttyä viimeisen ja haastavimman tehtävän suorittamiseen, ja lauantaina saatoin osallistua toiseen juoksutapahtumaan sitten kiitospäivän.

Lauantaiaamuna heräsin jälleen vapaaehtoisesti aivan liian aikaisin osallistuakseni Candy Cane -juoksuun henkilöstötiimin tyyppien kanssa. Onneksi päivä oli lämpimämpi kuin pari viikkoa sitten, ja juoksu lähtikin lentävään alkuun Nightwishin Ghost Love Scoren merkeissä.

Sijoituin ikäryhmässäni 12. sijalle ajalla 29:08.

Olen asunut Yhdysvalloissa nyt kuukauden päivät ja suomalainen musiikki tuntuu auttavan koti-ikävään.

Musiikin ohella tällä viikolla auttoi se, että spealistini Jennifer ja HR-kontaktini Carrie halusivat viedä minut ulos syömään Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi. Päädyimme kalaravintolaan, jonka ruoka oli erityisen maittavaa. Kerroin heille suomalaisista itsenäisyyspäiväperinteistä ja he kiittivät kulttuuritiimille antamastani Suomalaisten painajaisia -sarjakuvakirjasta. Kuulemma kaikki olivat olleet uteliaita kirjan nähdessään ja jokainen vuorollaan oli naureskellut kippurassa.

Jennifer oikealla oli panostanut pukeutumalla siniseen mekkoon ja valkoiseen kaulahuiviin Suomen lipun värien mukaisesti.

Perjantaina sain elämäni ensimmäisen palkkashekin, koska tavallista tilisiirtoa ei oltukaan jostain syystä asetettu vielä. Siis kirjaimellisesti shekin. Vaikka shekki itsessään ei huou teknologista kehitystä, onneksi sain pankkisovelluksella otettua kuvan shekistä ja raha oli tililläni seuraavana päivänä.

Shekin lisäksi sain sosiaaliturvakortin ja ns. vihreän kortin, joka oikeuttaa asumaan ja tekemään töitä Yhdysvalloissa. Tiesin jo odottaa pettymystä sukunimeni suhteen, mutta tunne on entistä todellisempi, kun se on vihdoin printattuna kortilla. Tästä Hämäläisestä tuli nyt virallisesti Haemaelaeinen, koska ä-kirjainta ei suinkaan voi korvata pelkästään a-kirjaimella. Vihreän kortin myötä tämä nimi ujuttautuu myös ajokorttiini, jonka saan maanantaina.

Maanantain ajokokeen ja kliinisen tiimin tiiminvetäjän tapaamisen jälkeen kaiken pitäisi olla valmista muuttoa varten. Kovasti jännittää mitä muutto tuo mukanaan, sillä fakta on se, että aloitan kliinisen työn jo viikon kuluttua - toki perehdytyksen merkeissä. Lisäksi siinä missä täällä Floridassa olen asunut viiden ihmisen kanssa, jotka ovat aiheuttaneet päänsärkyä, mutta joilta on saanut vertaistukea, Ohiossa on aloitettava oma elämä monella tapaa uudestaan.

Olen kuitenkin innoissani siitä, että pääsen takaisin ainakin tavallaan tuttuihin sairaanhoitajan tehtäviin. Kaiken uuden edessä yritän noudattaa entisen kollegani neuvoa olemalla armollinen itselleni.

Sairaan(hyvä)hoitaja facebookissa

Mainos
Mainos