Kuva: Startup Stock Photos | stocksnap.io

Pölyttyvä opinnäytetyö

Ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajan opintoihin sisältyy opinnäytetyö. Sen on tarkoitus olla osoitus opiskelijan kyvystä soveltaa oppimaansa tietotaitoa ja tavalla tai toisella kehittää työelämää omalla alallaan. Moni sairaanhoitaja kuitenkin kritisoi ammattikorkeakoulun akateemisuutta ja opinnäytetyön tekemisen tarkoitusta ja todellista hyötyä.

Oman opinnäytetyöni tuotoksena syntyi päivystyshoidon potilasohje. Sille oli todellinen työelämälähtöinen tarve ja ohje otettiin käyttöön sen valmistuttua.

Olin juuri suorittanut syventävän 10-viikkoisen harjoitteluni samaisessa päivystyksessä. Opinnäytetyön parissa työskennellessäni olin innoissani siitä, että sain kokonaisvaltaisemmin teorian tasolla osoittaa osaamiseni.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Lisäksi opinnäytetyö antoi omanlaisensa katsauksen siitä, että sairaanhoitajalla voi olla merkittäviä kehittämistehtäviä. Rivihoitajankaan työn ei tarvitse aina olla fyysistä raatamista, kuten olen saanut myöhemmin huomata asiantuntijaryhmän jäsenenä.

Jahka vain välimerkkien rakastelulta päästiin, valmistuin ajallaan, vain kolmisen kuukautta sen jälkeen, kun aloitin teoreettisen pohtimisen ja graafisen suunnittelun. Kyllä, laskit oikein, olin toivottomana räpiköinyt ensimmäisen aiheeni kanssa.

Ahkeruudesta ja tarkkuudesta palkittiin. Opinnäytetyön ohjaaja arvioi työni kiitettäväksi, sisällöltään ja lähteiltään monipuoliseksi sekä potilasohjeen visuaalisesti miellyttäviksi. Hän myös ilmoitti iloisena, että olen ensimmäinen SAMKilainen, joka sai plagiaatintunnistusanalyysistä tulokseksi 0 %.

Joidenkin sairaanhoitajien mielestä opinnäytetyöt pitäisi kuulemma jättää yliopisto-opiskelijoiden suoritettavaksi ja ne ovat vain pakollinen paha, joka hidastaa valmistumista. Huudellaan, ettei kukaan kuitenkaan muista opinnäytetyötä enää sen arvioinnin jälkeen eikä opinnäytetyö vaikuta työnsaantiin. Onko tällöin edes ymmärretty omaa roolia sairaanhoitajana, hoitotyön asiantuntijana?

Niin kuin olen viime aikoina kirjoittanut blogissani (täällä) ja myös kolumnissani (täällä), on ehdottoman tärkeää, että sairaanhoitaja osaa ajatella kriittisesti, hallitsee hoitotyön teorian ja käytännön ja toimii itsenäisesti oman työnsä asiantuntijana. Sairaanhoitajan ammatissa vaaditaan kognitiivista työskentelyä sekä jatkuvaa opiskelua ja kehittymistä. Opinnäytetyö on eräänlainen koetus ominaisuuksista ja kyvyistä, joita sairaanhoitaja tarvitsee urallaan.

Hoitotyön professorien puutteessa Suomessa sairaanhoitajat suorittavat tutkintonsa ammattikorkeakoulussa, siinä missä monissa muissa maissa sairaanhoitajat ovat opiskelleet yliopistossa. Tästä huolimatta Suomessa kouluttautuneiden sairaanhoitajien sanotaan olevan maailman parhaimpia, vaikka emme itse tätä myönnäkään.

Verrattaessa ammattikorkeakoulua yliopistoon monet ymmärtävät jälkimmäisen olevan ikään kuin kirjaimellinen jatke ammattikoululle, vaikka suurin osa sairaanhoitajista on kirjoittanut ylioppilaaksi. Samaan hengenvetoon selitetään, ettei sairaanhoitajan tutkinnosta saa tehdä akateemista kaikenlaisilla kirjallisilla seminaaritöillä saati sitten opinnäytetyöllä, kuten selitin yllä.

Todellisuudessa sairaanhoitaja voi olla aivan yhtä pätevä – ja koulutuksella samat vaatimukset – valmistuipa sitten yliopistosta tai ammattikorkeakoulusta. Koulutusinstituution sijaan oma asenne ammattia ja sen vaatimuksia kohtaan ratkaisee siinä onko vain sairaanhoitaja vai ylpeä sairaanhoitaja – minä valitsen jälkimmäisen.

Väitän, että opinnäytetyöllä, joka kuitenkin vaatii 400 tuntia työtä on merkitystä ammatilliselle kehittymiselle. Opinnäytetyön tarkoituksena on vastata työelämälähtöiseen tarpeeseen eikä se siksi jää täysin hyödyntämättä, pölyttymään. Jos vaihtoehtoina on opinnäytetyöstä luopuminen ja opiskelijoiden kannustaminen, näen tässä vain yhden vaihtoehdon.

Sairaan(hyvä)hoitaja facebookissa