Kuva: Nitish Meena | StockSnap.io

Projekti Yhdysvallat

Projekti Yhdysvallat on kestänyt jo reilut kaksi vuotta, mutta nyt maahanmuutto on nurkan takana. Vuosi sitten heinäkuussa suoritin amerikkalaisen sairaanhoitajien lisenssikokeen. Tällä hetkellä odotan vielä pysyvän oleskeluluvan myöntämistä. Mitä järkeä on muuttaa maahan, jossa ei ole edes vieraillut kahdeksaan vuoteen?

Jostain syystä ajatus Yhdysvalloissa asumisesta on aina kiehtonut minua. Kymmenen vuotta sitten opiskelin Bostonissa, historiallisen kauniissa kaupungissa, johon ihastuin ja jonka hälinää jäin kaipaamaan. Sen jälkeen olen vieraillut maassa vain kertaalleen, matkustaen Bostonista New Yorkiin ja erääseen kansallispuistoon Vermontissa – toisin sanoen kaikki turistikokemukseni ovat vain koillisrannikolta.

Näiden vuosien aikana olen muuttunut, maa on muuttunut ja meidän välinen suhteemme on muuttunut. En ole aivan varma siitä, mitä odottaa. Tiedän enemmän todellisesta suhtautumisestani vasta, kun nousen lentokoneesta ja saan itse kokea uudestaan sen, mitä tuossa maassa asuminen merkitsee itselleni.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

En ole enää niin naiivi, mutta en myöskään antaudu pessimismille huolimatta siitä, että tuntuu kuin olisin suuntaamassa myrskyn silmään. Jaksan uskoa siihen, että etenkin nuoret aikuiset edesauttavat muutosta parempaan, inhimillisempään ja nykyaikaisempaan suuntaan. Kohti sellaista tulevaisuutta, jossa ihmisarvo ja hyvinvointi ovat ensisijaisia periaatteita.

Nämä asiat ovat minulle ihmisenä ja sairaanhoitajana erityisen tärkeitä. Olen kuitenkin varautunut siihen, että pohjoismaalaiseen tasa-arvoon ja liberaaliin demokratiaan tottuneena moni asia aiheuttaa turhautumista ennen kuin muutosta tapahtuu. Toisinaan on tehtävä kompromisseja, mutta arvonsa voi silti säilyttää.

Kun reilut kaksi vuotta sitten lähetin hakemukseni välitysfirmalle, olin toiveikas kaikesta uudesta. Tiesin, että prosessi vaatisi kärsivällisyyttä, sillä amerikkalainen byrokratia aiheuttaa enemmän harmaita hiuksia kuin suomalainen Kela. En säästynyt harmittavilta viivästyksiltä: työlupahakemukseni hylättiin viiden kuukauden odotuksen jälkeen. En millään keksinyt miksi suomalaiset eivät ole yhtä hyviä maahanmuuttajaehdokkaita kuin norjalaiset.

Kaikesta huolimatta olen jaksanut uskoa siihen, että asiat järjestyvät. Tämä on mentaliteettini, jotta en stressaisi elämää liikaa. Jos selvisin siitä, että täyspäiväisen työn ohella opiskelin ahkerasti kaamosaikaan, selviän mistä vain. Jos olen kerran päässyt prosessissani näin pitkälle, nyt on jatkettava eteenpäin ja nähtävä mitä tuleman pitää.

Näillä näkymin muuttopäivä on noin vuotta myöhemmin kuin alun perin arvioitiin. Toisaalta reilut kaksi vuotta ei ole pitkä aika odottaa ja ainakin sinä aikana olen saanut mahdollisuuksia kehittyä edelleen sairaanhoitajana. Olen ehtinyt sopeutua siihen tietotaitoon, jota sairaanhoitajilta vaaditaan Yhdysvalloissa, vaikka todellisen testin kohtaan astuessani uudelle osastolle.

Olen harmitellut sitä, etten tarttunut tiettyihin tilaisuuksiin, koska luulin lähteväni tiettynä aikana. Olisin ehkä voinut suorittaa maisterin tutkinnon ja saisin Yhdysvalloissa parempaa palkkaa. Jossittelu on kuitenkin vain toiveajattelua eikä se johda mihinkään. Tämä on nyt elämä, jonka olen valinnut itselleni.

Olen innoissani uudesta mahdollisuudesta ja kaikesta siitä, mitä voin oppia ja kokea. Samalla ajattelen lähtöäni jokseenkin haikein mielin: taakse jäävät perhe ja ystävät, kollegat, tutut asiat ja paikat. Asiat, joihin olen hiljalleen tottunut. Kaiken tutun ja turvallisen tilalle astuu uusi maa, erilaisine kulttuureineen ja uusine tuttavuuksineen, mutta näissäkin on aina kolikon toinen puoli. On tukeuduttava niihin positiviisiin tekijöihin ja iloittava siitä, että saa ravistella rutiinejaan.

Jos tässä elämässä olen oppinut jotain, se on, että jokaisen on elettävä omaa elämäänsä omilla ehdoillaan ja muodostettava oma onnellisuutensa. Elämä ei ole lineaarisesti nousujohteista, vaan elämässä sattuu ja tapahtuu. Nyt jos koskaan on lähdettävä, jotta en kuolinvuoteellanikin kadu sitä, etten nähnyt ja kokenut, elänyt täysillä ja niin kuin halusin.

Sairaan(hyvä)hoitaja facebookissa

Kommentit

Käyttäjän Sari Viinikainen kuva

”jokaisen on elettävä omaa elämäänsä omilla ehdoillaan ja muodostettava oma onnellisuutensa” Hienoa Rayan! Turvallista ja antoisaa matkaa👍🏻 tervetuloa takaisin jossain vaiheessa 😄
Käyttäjän Rayan Hämäläinen kuva

Kiitos, Sari! Toivon, että saan kokemuksen myötä paljon mielenkiintoista jaettavaa blogiin; jää toki seuraamaan, jos kiinnostaa 😉

Mainos
Mainos