Kuva: Cara Shelton | Unsplash

Sairaalan vastuu kaatumisten ehkäisemisessä

Yhdysvalloissa potilasturvallisuuskulttuuri perustuu riittäviin henkilöstöresursseihin ja tarkasti suunniteltuihin käytäntöihin. Sairaalat tekevät todella kaikkensa kaatumisten ehkäisemiseksi. Tähän lienee osasyynä yhdysvaltalaiselle kulttuurille stereotyyppinen syyttämisinto ja korostunut vastuunalaisuus, mutta tietenkin myös yleismaailmallinen tavoite potilasturvallisuudesta.

Kun potilas saapuu osastolle, sairaanhoitaja tarkistaa potilaan henkilöllisyyden, allergiat ja hoidon rajoitukset sekä arvioi kaatumisriskin. Näistä kaikista potilas voi saada itselleen rannekkeen, ja kaatumisriskin vuoksi potilaat saavat pukea jalkaansa jarrusukat. Tässä kirjoituksessa keskityn kaatumisten ehkäisemiseen, vaikka potilasturvallisuus onkin tätä laajempi käsite.

Kaatumisriskin ohella arvioidaan apuvälineiden ja avun tarve vuorokohtaisesti. Osastolla riittää apuvälineitä kaikkiin tarpeisiin kävelyvyöstä kattonosturiin, joka liukuu vaivatta jokaiseen mahdolliseen suuntaan. Suunnittelussa ja valikoimassa on ajateltu myös hoitohenkilökuntaa: koskaan ei pitäisi tulla eteen tilannetta, jossa oma terveys ja turvallisuus ovat uhattuina. Apuvälineiden saatavuus ja turvallisuus suojelee potilaita ja hoitajia, kunhan välineet osataan valikoida ja niitä osataan käyttää oikein.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Potilassängyissä on sisäänrakennettu sänkyhälytys etenkin sekavasti levottomien potilaiden kaatumisten ehkäisemiseksi. Tämän avulla potilaita ei tarvitse välttämättä rajoittaa fyysisesti tai kemiallisesti eikä sairaalan palkata sitteriä vahtimaan potilaan jokaista liikettä. Sänkyhälytys vaatii vaivannäköä hoitajilta, sillä toisinaan hälytysten perässä saa juosta vähän väliä. Näihin hälytyksiin – kuten tavanomaisiin potilaskutsuihin – reagoidaan aina vastuuntuntoisen reippaasti.

Potilaan loukkaantuminen kun voi johtaa toimenpiteisiin, esimerkiksi kurinpitoon tai jopa oikeudenkäyntiin. Kun sekavasti levottoman potilaan olkapää meni sijoiltaan, jouduin itse hieman epäoikeudenmukaisesti kurinpidon alaiseksi puolen vuoden ajaksi. Tämä tuo itselleni joitakin rajoituksia ja on myös ensimmäinen huomautus ennen kuin useampi huomautus tai varoitus johtaisi lopulta irtisanomiseen. Kun Suomessa muistamattoman potilaan lonkka murtui, en joutunut kurinpidon alaiseksi eikä lääkäri huutanut minulle, vaan potilas leikattiin seuraavana aamuna muitta mutkitta.

Kemiallisten rajoitteiden eli rauhoittavien lääkkeiden käytön vähäisyys on perusteltua kaatumisten näkökulmasta: potilasta ei lääkitä tarpeettomasti, kun on muitakin keinoja hoitaa eikä lisätä jo sekavasti levottoman potilaan kaatumisriskiä vireystilaan ja tasapainoon vaikuttavilla lääkkeillä.

Fyysistenkin rajoitteiden käyttö on vähäistä ja laki on tämän suhteen tiukempi kuin Suomessa. Potilasta ei saa vangita sänkyynsä ja ahkerasormisille löytyy ensimmäisenä vaihtoehtona pehmeät nyrkkeilyhanskat. Laki sallii sitomisenkin, mutta on määräysten, toteutuksen, seurannan ja kirjaamisen suhteen edelleen Suomen lakia ja käytäntöä tiukempi.

Yhtenä tärkeimpänä tekijänä vähäisemmän rajoittamisen osalta näen niin henkilöstö- kuin välineresurssit. Resurssit tarjoavat mahdollisuuden inhimillisempään ja turvallisempaan hoitoon ja on miellyttävämpää kaikille osapuolille. Niiden avulla voidaan välttää potilaiden rajoittaminen, pelon ja ahdistuksen lisääminen sekä traumatisoituminen. Samoin voidaan ehkäistä näiden tilanteiden aiheuttamaa eettistä stressiä hoitajissa.

Sairaala on tarkka siitä, etteivät edes omatoimiset potilaat poistu osastolta. Pintansa pitävät potilaat voivat allekirjoittaa lomakkeen, jolla ottavat kaiken vastuun poissaolonsa ajaksi. Jos potilas poistuu luvatta, operaattori kuuluttaa kadonnutta henkilöä ja turvahenkilöstö auttaa potilaan löytämisessä. Kun potilas lopulta kotiutetaan, hänet saatetaan autolle, jottei mitään haittaa tapahtuisi sairaalan sisällä.

Kun viimeisimmästä kaatumisesta on kulunut x-määrä päiviä, osaston johto on palkinnut hoitohenkilökuntaa herkuilla. Loppuvuodesta kävi näin, koska osastollamme yksikään potilas ei kaatunut pariin kuukauteen. Ylipäätään vuoden tilastot näyttivät edellisvuotta paremmilta. Muutto uuteen rakennukseen ja siirtyminen uusiin protokolliin on auttanut takaamaan potilasturvallisuuden toteutumista.

Sairaan(hyvä)hoitaja facebookissa

 

Mainos
Mainos